sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kissan vibrissat

Vuosien saatossa kertyneen takapuolituntuman mukaan kissan näkökyky lähelle on tyypillistä ikääntyvän ihmisen lähinäön karkaamista. Eli lähelle ei näe kuin hetken uusilla lasilla ja jälleen kädet ovat lyhentyneet niin paljon, jotta optikko kutsuu.
Miten sitten kissat "näkevät" lähelle? No viiksillä, tietysti.
Kissan pään pitkiksi kasvaneet karvat niin suu-kirsu akselilla kuin kulmakarvat ja korvanlehtien ovat varsin tuntoherkät. Harva kissan omistaja ei ole voinut olla kokeilematta miten käy, jos ihan pikkasen sillai varovaisesti koskettaa nukkuvan kissan korvakarvoja. Samalla voi yrittää suristella kuin kärpänen, jos vaikka kiusan kohde menisi halpaan. Ehkäpä sitä tekee itsensä naurettavaksi. Siksipä empiiriset testit kannattaakin suorittaa omassa rauhassa.

Siis mikä on vibrissa? Ylen artikkelissa kerrotaan sen olevan sierainkarva, jota mitä ilmeisemmin puhekielessä sanotaan viiksiksi. Niitä löytää lattialta silloin tällöin ja ne ovat yllättävän jäykkiä. Ne ovat varsin soveltuvia juuri korvakarvojen tunnon testaamiseen. Oli miten oli, yleensä kissan viikset ja katin kontit on vähättelevän tyylinen sanonta, mutta miksi on näin?
Viikset on selvä viittaus kissan fysiologiaan, mutta mikä on sitten katin kontti? Tuolla ei varmaankaan viitata moneen TEUhin.

Kissan viikset!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Taitolumeilua

Hippiäinen (Regulus regulus)
Vihdoinkin saimme lunta ja ihan riittävästi noin yhdellä kerralla tarjoiltuna. Kaiken peittävä kiteytynyt vesi valtasi tuulen avustamana lähes jokaisen mahdollisen paikan, kuten terassin.
Jäbä on tunnettu innosta peuhata lumessa. Siksipä rajoitimme hieman ulkoilua, jottei lumella kostutetut kainalovillat levittäisi vettä ympäri huushollia.
Neitseellinen terassin lumikuorrutus
Jäbän närkästyksen asteen kasvettua riittävän suureksi, avattiin luukku vapauteen eli terassille. Ensiaskeleet olivat sekä innokkaat että pohtivaiset. Ilmeisesti tunnusteli lumipeitteen paksuutta ja olomuotoa. Samalla oli hyvä pohtia koreografiset kuviot kohdalleen vain muutaman tuomarin arvosteltavaksi.
Aah - lunta, lunta, ...
Vapaaohjelma alkoi notkean tunnustelevalla alastulolla, jota seurasi muutama vaihtoaskel tarkoin suunnitelluin sivustavedoin päätyen estraadilla häämöttävän lumivuoreen tapahtuvaan eleganttiin etutassujen syväupotukseen (varmistaa kainalokarvojen palleroitumisen).
Tulppi, flippi ja floppi sekä mahaliuku
Olennaisinta lumikuvioravauksessa on pyrstön, kissojen tapauksessa hännän, pitäminen lumettomana. Upotusta seurasi uljaan ryhdikkäänä suoritettu hyppy-yhdistelmä päätyen flippitulppi neljänneskiereeseen. Siinä olisi parilla Christoffer ja Jayne ollut pistämistä paremmaksi.
Sarjaa seurasi kiidytys loppuliukuun.
Kuviot kohdallaan
Tuomareista toinen, Piiperö, suoritti lähemmän tarkastelun käytettyihin askellustekniikoihin. Tuomari on tunnettu hienohipiäisyydestään kylmän kosteita elementtejä kohtaan. Toisinaan hän tarvitsee avustajan pystyäkseen suoriutumaan tarkastusalueelle.
Elegantti poistuminen permannolta
Hienohelma Piiperö korkeasti askeltaen oli tyytyväinen näkemäänsä ja poistui lähes suorinta tietä tassujen lämmitysalueelle.

Seuraavissa ohjelmanumeroissa Jäbästiseltä katosi tuntuma alustaan. Tuloksena oli mm. ilmakkaan ryhmähtävä lento reunaverkkoon, mikä sai jännityksellä seuranneen yleisön esittämään oman ohjelmanumeron "Pidätettyä naurua ulokkeesta". Suuret taiteilijat saattavat olla herkkiä nenästään.