Luontoilua

Kevät on - lapintiiran aikaa rannikolla

Kevääseen kuuluu perinteinen retki Porkkalan kärkeen. Tällä kertaa retkuilun aloitus tapahtui hieman normaalia myöhemmin aamuauringon ollessa jo korkealla horisontin yläpuolella.

Tyhjän taivaan tapitusta

Luotsiaseman vierestä maisema avautuu Porkkalan selälle Upinniemen jäädessä vasemmalle. Periaatteessa rantaviiva ohjaa merellä muuttavat linnut lähelle Porkkalan kärkeä ja siten niitä voi nähdä kohtuullisen läheltäkin. Hyvän muuton aikana Kärjestä nähdään kymmeniä tuhansia muuttolintuja. Käytännössä linnut lentävät kuitenkin sen verran kaukana, että kiikarit ja kaukoputki tarvitaan niin tunnistamiseen kuin laskemiseen. Tarkkailun ohessa saattaa onnistua näkemään hylkeitä ja erilaisia vesikulkuneuvoja.
Pampskattan on ulkoilualueen ulommaisin kärki ja suosittuin muutonseurantapaikka. Luotsiasema sijaitsee hieman kauempana Kärjestä, mutta on helpommin saavutettavissa, jos onnistuu löytämään pysäköintitilaa läheltä. Näiden kahden paikan välissä on yllättäen välikärjeksi nimetty paikka. Alueella on useita nuotiokatoksia, runsaasti polkuja, pysäköintialueita ja todella runsaasti vapaata rantaviivaa ihmeteltäväksi. Hyvä retkikohde vaikka telttailuun.

Puhdasta tulee - ehkä

Uudet ovet ja ikkunat tuli puhdistaa valmistus ja kuljetuspölyistä sekä samalla tehdä tarkempi laatutarkastus, jonka perusteella parantamisen varaa olisi ylättävänkin paljon. Tunnettu lausahdus on, että tekeminen on kallista. Mutta vielä kalliimpaa on pitää yllä ja korjata huonoa laatua ja mainetta.
Kodinhoitohuoneen ulko-oven ikkunasta ei saatu kunnolla läpinäkyvää vaikka kuinka jynssättiin. Piiperö pyöritteli vieressä epätoivoisena päätänsä. Eihän siitä pysty edes tinttien liikehdintää seuraamaan. Parempi onni seuraavalla kerralla ikkunoita valittaessa, vaikkakin meistä valinta oli hyvin onnistunut. Valoa tulee hyvin sisälle ja ulkoa(kaan) ei näe sisälle.

Kukkuu

Terassin seinän viereinen ylätaso on suosittu tarkkailupaikka. Sieltä pystyy hallitsemaan koko takapihan ja on hyvin piilossa potentiaalisilta saaliilta (toim.huom. tokkopa nuo edes tietäisivät mitä tehdä öttiäiselle).

Jäbä kahden tipun loukussa

Pitkäksi venähtäneen lopputalven aikana fasaani (/1) oli lähes päivittäinen vieras heittosiemenpaikalla. Varpuset kun ovat välillä niin laatutietoisia, että suurin osa siemenistä nakellaan rehvakkaalla niskan nakkeluliikkeellä isossa kaaressa ympäri pihaa. Siten on ihan hyvä, että joillekin kelpaa huonompilaatuisetkin siemenet. Kalevi odotteli tuossa vaiheessa vielä uima-altaan täyttymistä.

Perinteinen kissa nelikulmiossa

Jäbä oli otettu, kun kerrankin tuli egolle riittävän kokoinen laatikko pönötettäväksi. Kuvasta ei erotu Piiperön purukoodatut reunat. Koodaus tapahtuu normaalisti muuten nopeammin kuin Valtteri ehtii klikata Kimiä.

Mikäs öttiäinen tuo on?