Taiteilijaelämää

Lokin lento

Erään niin kauniin ja viattoman vuoden 2010 elokuisen aamun jälkeen pihalle ilmestyi Blue Lagoon, joka sai idean eräästä arokyyhkybongauksesta. No, joku talvi Heikki Hirvi kävi painamassa oman taginsa altaan pohjaan runnoen pohjan säröille.
Tällä kertaa kauniin ja jopa kohtuu lämpimän heinäkuun aamuna aamupalaa syödessämme kyllä kuulimme normi "ulos on päästävä" -töminää mökistä. Töminän syy kyllä selvisi myöhemmin, kun avasimme ulko-oven. Piiperö oli saanut taiteilijakohtauksen. Eteisen mattoa koristi tuliterä taideteos. Laajennettu versio teoksesta levittyi lähes koko ruokosokeripussin määrältä ympäri mökkiä. Ahkera pimatsu sille päälle sattuessaan.

Teoksen jatkumo ja itse taiteilija

Tulipahan siivottua lattiat ihan noin niin kuin sponttaanisti ja hymyssä suin miettiessä Piiperön intoa raahata tuollaisia pusseja. Pöydälle unohtuneet kissanruokapussukat löytyvät yleensä rei'itettynä jostain päin huushollia. Kumpa se oppisi avaamaan ne hallitusti ja vieläpä kipaten ruokakippoon, niin olisi kotiväki tyytyväisempi.

Kukkulan kuningatar

Kyllähän tuon innon ulkoiluun ymmärtää. Omassa häkissä ei pääse maata nuuhkuttelemaan saatikka heinää syömään. Lisäksi heinän perässä ravaaminen on puuskuttavimpia kohokohtia. Valitettavasti lähettyville on parkkeerannut noin kahdeksan yksilön lauma valkohäntäpeuroja (nyk. kauris) ja niiden yleistyttyä on myös punkkien määrä räjähtänyt. Tämä on todettu ihan empiirisellä poimintamenetelmällä kissoista ja itsestämme.

Piiperön uusi mielenkiintoinen harrastus on television katsominen.

Haba-kissa

Smurffi-kissa

Huomaa ylläolevasta kuvasta mitä Piiperö katsoo ja varmaan mielessään naureskelee takavasemmalle hipsivälle loksuleualle.

Arvaa puutuvat kirjaimet?

Live-TV takapihalla kyllä vie voiton, jos siellä tapahtuu ruohon kasvamista jännempää.

Seplu ja säksättäjät

Loppujen lopuksi voittaja on kyllä oma pehmoinen peti.

Lepo-kissa

Luontoilua

Kevät on - lapintiiran aikaa rannikolla

Kevääseen kuuluu perinteinen retki Porkkalan kärkeen. Tällä kertaa retkuilun aloitus tapahtui hieman normaalia myöhemmin aamuauringon ollessa jo korkealla horisontin yläpuolella.

Tyhjän taivaan tapitusta

Luotsiaseman vierestä maisema avautuu Porkkalan selälle Upinniemen jäädessä vasemmalle. Periaatteessa rantaviiva ohjaa merellä muuttavat linnut lähelle Porkkalan kärkeä ja siten niitä voi nähdä kohtuullisen läheltäkin. Hyvän muuton aikana Kärjestä nähdään kymmeniä tuhansia muuttolintuja. Käytännössä linnut lentävät kuitenkin sen verran kaukana, että kiikarit ja kaukoputki tarvitaan niin tunnistamiseen kuin laskemiseen. Tarkkailun ohessa saattaa onnistua näkemään hylkeitä ja erilaisia vesikulkuneuvoja.
Pampskattan on ulkoilualueen ulommaisin kärki ja suosittuin muutonseurantapaikka. Luotsiasema sijaitsee hieman kauempana Kärjestä, mutta on helpommin saavutettavissa, jos onnistuu löytämään pysäköintitilaa läheltä. Näiden kahden paikan välissä on yllättäen välikärjeksi nimetty paikka. Alueella on useita nuotiokatoksia, runsaasti polkuja, pysäköintialueita ja todella runsaasti vapaata rantaviivaa ihmeteltäväksi. Hyvä retkikohde vaikka telttailuun.

Puhdasta tulee - ehkä

Uudet ovet ja ikkunat tuli puhdistaa valmistus ja kuljetuspölyistä sekä samalla tehdä tarkempi laatutarkastus, jonka perusteella parantamisen varaa olisi ylättävänkin paljon. Tunnettu lausahdus on, että tekeminen on kallista. Mutta vielä kalliimpaa on pitää yllä ja korjata huonoa laatua ja mainetta.
Kodinhoitohuoneen ulko-oven ikkunasta ei saatu kunnolla läpinäkyvää vaikka kuinka jynssättiin. Piiperö pyöritteli vieressä epätoivoisena päätänsä. Eihän siitä pysty edes tinttien liikehdintää seuraamaan. Parempi onni seuraavalla kerralla ikkunoita valittaessa, vaikkakin meistä valinta oli hyvin onnistunut. Valoa tulee hyvin sisälle ja ulkoa(kaan) ei näe sisälle.

Kukkuu

Terassin seinän viereinen ylätaso on suosittu tarkkailupaikka. Sieltä pystyy hallitsemaan koko takapihan ja on hyvin piilossa potentiaalisilta saaliilta (toim.huom. tokkopa nuo edes tietäisivät mitä tehdä öttiäiselle).

Jäbä kahden tipun loukussa

Pitkäksi venähtäneen lopputalven aikana fasaani (/1) oli lähes päivittäinen vieras heittosiemenpaikalla. Varpuset kun ovat välillä niin laatutietoisia, että suurin osa siemenistä nakellaan rehvakkaalla niskan nakkeluliikkeellä isossa kaaressa ympäri pihaa. Siten on ihan hyvä, että joillekin kelpaa huonompilaatuisetkin siemenet. Kalevi odotteli tuossa vaiheessa vielä uima-altaan täyttymistä.

Perinteinen kissa nelikulmiossa

Jäbä oli otettu, kun kerrankin tuli egolle riittävän kokoinen laatikko pönötettäväksi. Kuvasta ei erotu Piiperön purukoodatut reunat. Koodaus tapahtuu normaalisti muuten nopeammin kuin Valtteri ehtii klikata Kimiä.

Mikäs öttiäinen tuo on?