Faijan geeniperimää

Lumihamsteri

Jep, kuvassa ei ole murmeli eikä hamsteri, vaan ihan aito talvipukuinen 1/ somppu. Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua Jäbän eli Lumistisen into hinkata kainalokarvoillaan pation lumi"kinoksiin". Runsaat kainalokarvat ovat varsin selkeästi perintö faijalta.
Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin pitkäkainalokarvaisuuden seuraus. Vaikkakin yllättävän vähän poikuli tällä kertaa sai kerättyä lumipalloja sisälle tuotavaksi. Suurin osa palleroista tuli, kun piti putsata lumet oven alta.

Talkkari duunissa - lumet pois ovenraosta

Lumipalleroiden keräämistä häiritisivät ohilentelevät tintit ja muut siivekkäät, jotka syövät viimeisiä punaisia marjoja kuusenkaltaisesta monivuotisesta perennasta. Siipiveikot olivat etupäässä paikallisia sini- ja talitiaisia, mutta myös vakiomustiksia ja se yksi nokkanisse. Siinähän sitä seurattavaa riittää.

Mikä tirppa?

Lumipalloja emme halunneet nestemäisessä muodossa lattioille, joten harja kutsui. Harjaus itsessään ei ole niintä suurimpia suosikkeja, mutta nuoriso on varsin oppivaista ja Cosman snakit edesauttavat kummasti, niin aika montaa juttua siedetään.

Olisiko vielä pari snakiä?

Piiperöllä on omat juttunsa. Vaikkakin kyllä sekin on yllättävän innokkaasti käynyt terassilla mennyttä lunta ja kylmyyttä/viileyttä ihmettelemässä.

Tältä siis maailma näyttäisi katseltuna Down Under

Lumistinen

Lumi jäi maahan yllättäen heti ensiyrittämällä. Vaikkakin ennusteissa antinegatiiviset C-asteet ovat vahvasti ehdolla tulevalla viikolla. Aika näyttää muuttuuko maisema perimarraskuiseksi.
Jäbästinen aluksi hieman arkaili lumen kanssa. Olihan se pitkästä aikaa outo elementti ja sitä oli terassilla niiiin vähän.

Alkulumi

Ensimmäinen valkoinen kerros oli varsin märkää mössöä. Ei se Jäbästisen, siis lumistisen, ulkoilua haitannut. Tilanne muuttui merkittävästi, kun avoimelta mereltä työntyi sisämaahan kivasti kosteaa ilmaa, mikä tippui maahan yhä paksummaksi lumikerrokseksi. Samalla lämpötila laski kunnolla pakkaselle, joten siinähän on meidän lumileopardin kaukaisen sukulaisen hyvä temmeltää.

Pienten tassujen töpinää...

Kuvan oikeassa alareunassa näkyvät muutamat jarrutusjäljet ovat äkillisesti syntyneen varpaiden kutiamisreaktion aiheuttaman höhö-kiihdytyksen tuotosta. Jostain syystä nämä erilaiset yleisöön uppoavat höhö-tapahtumat alkavat asettamalla pitkät kainalokarvat tiukasti lumeen kiinni, etuviistoon harottavien etutassujen rumpusoololla, selkäkarvojen nytkähtelyillä ja lähes mielipuolisesti loikkelehtivalla liikkeellelähdöllä.
Kyllä tuollainen tuo kummasti iloa arkiseen aherrukseen.

Aamuauringon ensisäteet

Tänään olikin pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Siitä olikin ilo nauttia. Ei juurikaan tuulta ja niin sininen taivas sekä vielä puhdas lumi.

Sinitaivas

Piiperöhän ei kirsuansa pihalle pistänyt, kun tarjolla oli vihdoinkin takaisin tullut vanha tuttu lepotuoli ja kun aurinkokin loi siihen hennon lämpöisiä säteitänsä.

Piiperö 225 astetta mutkalla