Joulupuuta rakennettiin

Mestari työssään

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin pihkapuu vedetään ovesta sisälle tuomaan vienon muistutuksen elävästä elämästä tuolla seinien ulkopuolella.

Kuusipuu, omasta metsästä. Yes.

Ennen kuin pääsimme levittelemään muuttolaatikoissa lymyilleitä palleroita, nauhoja, pötkylöitä ja muita pling-pling juttuja pihkapuuhun, haimme sen muutaman mutkan kautta takapihallemme, missä se oli tovin oravien ja muiden elävien ihmeteltävänä. Varsinainen siirto sisälle tapahtui kahdessa vaiheessa välittömästi plussakelien uhatessa. Lievällä väkivallalla saimme revittyä latvaosan terasille. Itse siirryttiin tässä vaiheessa sisätiloihin pohtimaan puun sisälle tuomisen taktiikkaa strategian toteuttamiseksi. Samalla kissat menivät vuorostaan ulos varmistamaan pihkapuun aitouden. Kuviin ei onnistuttu tallentamaan miten Jäbä könysi puun keskellä ikionnellisena. Voi sitä möyrimisen iloa.

Pssst, vettä, vettä puu tarvitsee.

Yllättävän vähän neulasiaan pudotteleva metalliseen valutuotteeseen istutettu metsän kasvatti katteja kiinnosti. Hyvin lyhyen tovin jälkeen se oli jo "tuttu juttu" ja päivärutiinit jatkuivat niin kuin mitään uutta ei olisi ilmestynyt talouteemme. Ainoa huomattu hupi on kulkea pyrstö pystyssä kuusen alta varmistaen neulasten a) putoaminen b) leviämisen tehokkaasti ympäri taloa. Jalkapohjaa akupuntuoiva tuore kuusen neulanen aamun ensiaskeleilla on mitä parhainta unisen mielen terapiaa.

Piiperö palloa hienosäätämässä

Perinteinen syysjuhla

Formulaonnettomuus - Ferrari vs Williams

Tänä vuonna vietimme perinteistä syysjuhlaamme lähes kuukauden normaalia myöhemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänä vuonna pidimme juhlat uudessa kodissamme. Muuttoa tehdessämme löysimme muutaman menneiden vuosien aarteen - autoradan ja aidon darts taulun opiskeluajoilta. Etenkin tikkaa ei ollut tullut heitettyä sitten niiden aikojen, joten taulun saaminen seinälle ja tikkojen hankinta herätti monia muistoja niiltä ajoilta.

Omatekoiset marjapiiraat

Erilaisia ruokia kokeilemme etukäteen ja sitten viimehetkillä yritämme muistella miten eri kokeilut sopisivat yhteen. Listan valmistuttua marssimme Ison-Omenan %-liikkeeseen hakemaan Timolta suositukset - toimii!

Jäbän mielipide Whoopies kekseistä - saa tulkita ilmettä

Ruoat pyritään tekemään edellisinä päivinä, jotta varsinaisena päivänä ei jää kuin "pakko-onnistua-kerralla" ruokien tekeminen. Hyvin nekin ovat onnistuneet.

Siili

Perinteisiin kuuluu, että siili luo piikkinsä alkuillasta. Näin kävi tänäkin vuonna. Piikit siis tikut laitettiin paperikassiin odottamaan polttamista. Tietysti Jäbän piti mennä yöllä nuuhkimaan kassia kantokahvojen välistä ja sen jälkeen juosta Taikaviittana ympäri kirjastoa levitellen tikut ympäri lattiaa. Hupinsa kullakin.

Nigel Mansell vs Piiperö

Tikkakisa oli tiukkaa joukkuetaistoa. Niin oli myös rata-autoilu. Vieraiden lähdettyä ajelimme muutaman kierroksen nähdäksemme miten kissat reagoivat autoihin. Alkuihmettelyjen jälkeen tassua laitettiin varovasti radalle ja välillä persvillat pysäyttivät varsin tehokkaasti hurjastelun.

Ferrari ulkona

Tycon autot ovat varsin herkkiä lentämään radalta, etenkin kun toinen kuljettaja nostaa sormensa pois ajokahvalta. Maltti on valttia, hurjastelijalla on tapana poistualopulta kesken kurvin tangentin suuntaan.

Uhkarohkea katsoja suoraan lentolinjalla

Piiperöllä on (siis rata on edelleen käytössä) tapana parkkeerata kahden mutkan risteykseen vahtimaan ajoja. Hidastelijalle annetaan tassulla hieman vauhtia ja kiertoradalle lentänyttä autoa taputellaan ihan suoralla luuvitosella.

Rankat huvit vaativat kunnon levon

Nuorisolle otti kunnon päälle juhlia edeltäneet päivät ja itse juhlapäiväkin - kun piti olla mukana eikä malttanut nukkua normaalisti. Rankat huvit vaatii rankat levot.

Faijan geeniperimää

Lumihamsteri

Jep, kuvassa ei ole murmeli eikä hamsteri, vaan ihan aito talvipukuinen 1/ somppu. Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua Jäbän eli Lumistisen into hinkata kainalokarvoillaan pation lumi"kinoksiin". Runsaat kainalokarvat ovat varsin selkeästi perintö faijalta.
Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin pitkäkainalokarvaisuuden seuraus. Vaikkakin yllättävän vähän poikuli tällä kertaa sai kerättyä lumipalloja sisälle tuotavaksi. Suurin osa palleroista tuli, kun piti putsata lumet oven alta.

Talkkari duunissa - lumet pois ovenraosta

Lumipalleroiden keräämistä häiritisivät ohilentelevät tintit ja muut siivekkäät, jotka syövät viimeisiä punaisia marjoja kuusenkaltaisesta monivuotisesta perennasta. Siipiveikot olivat etupäässä paikallisia sini- ja talitiaisia, mutta myös vakiomustiksia ja se yksi nokkanisse. Siinähän sitä seurattavaa riittää.

Mikä tirppa?

Lumipalloja emme halunneet nestemäisessä muodossa lattioille, joten harja kutsui. Harjaus itsessään ei ole niintä suurimpia suosikkeja, mutta nuoriso on varsin oppivaista ja Cosman snakit edesauttavat kummasti, niin aika montaa juttua siedetään.

Olisiko vielä pari snakiä?

Piiperöllä on omat juttunsa. Vaikkakin kyllä sekin on yllättävän innokkaasti käynyt terassilla mennyttä lunta ja kylmyyttä/viileyttä ihmettelemässä.

Tältä siis maailma näyttäisi katseltuna Down Under

Lumistinen

Lumi jäi maahan yllättäen heti ensiyrittämällä. Vaikkakin ennusteissa antinegatiiviset C-asteet ovat vahvasti ehdolla tulevalla viikolla. Aika näyttää muuttuuko maisema perimarraskuiseksi.
Jäbästinen aluksi hieman arkaili lumen kanssa. Olihan se pitkästä aikaa outo elementti ja sitä oli terassilla niiiin vähän.

Alkulumi

Ensimmäinen valkoinen kerros oli varsin märkää mössöä. Ei se Jäbästisen, siis lumistisen, ulkoilua haitannut. Tilanne muuttui merkittävästi, kun avoimelta mereltä työntyi sisämaahan kivasti kosteaa ilmaa, mikä tippui maahan yhä paksummaksi lumikerrokseksi. Samalla lämpötila laski kunnolla pakkaselle, joten siinähän on meidän lumileopardin kaukaisen sukulaisen hyvä temmeltää.

Pienten tassujen töpinää...

Kuvan oikeassa alareunassa näkyvät muutamat jarrutusjäljet ovat äkillisesti syntyneen varpaiden kutiamisreaktion aiheuttaman höhö-kiihdytyksen tuotosta. Jostain syystä nämä erilaiset yleisöön uppoavat höhö-tapahtumat alkavat asettamalla pitkät kainalokarvat tiukasti lumeen kiinni, etuviistoon harottavien etutassujen rumpusoololla, selkäkarvojen nytkähtelyillä ja lähes mielipuolisesti loikkelehtivalla liikkeellelähdöllä.
Kyllä tuollainen tuo kummasti iloa arkiseen aherrukseen.

Aamuauringon ensisäteet

Tänään olikin pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Siitä olikin ilo nauttia. Ei juurikaan tuulta ja niin sininen taivas sekä vielä puhdas lumi.

Sinitaivas

Piiperöhän ei kirsuansa pihalle pistänyt, kun tarjolla oli vihdoinkin takaisin tullut vanha tuttu lepotuoli ja kun aurinkokin loi siihen hennon lämpöisiä säteitänsä.

Piiperö 225 astetta mutkalla

Kesääkö vielä jäljellä - terassilla

On kesää vielä jäljellä - vaikkei juuri nyt ikkunasta katsottuna siltä näytä, mutta kyllä sekä kuvina että muistoina.

Loppukesän auringonlaskun kauneutta

Kesä oli ja meni ja jäi ihmettelemään miten yhden kissoille soveltuvan terassin rakentaminen voi kestää koko kesän eikä ole vieläkään valmis. Sen verran valmiiksi se saatiin, että katit voidaan päästää ovesta ulos ulkoilemaan. Oma kulkuväylä rakennetaan seuraavaksi, kun vain ehditään. Oviulkoilussa on vain se huono puoli, että ovea saa olla avaamassa tuon tuosta eikä siitä portsari saa lantin latia, ei edes Oivan.

Ensiulkoilu

Ennen ulkoilumahdollisuutta Jäbästisellä pyrki olemaan erilaisia turhaumia. Siinä ohessa oli lisäksi mielenkiintoinen jakso, kun hän päätti ryhtyä vesikuurille. Syytä tuohon ei koskaan saatu selville, mutta siinä meni mukavasti muutama viikko aktiivisessa ruokkimisessa.

Jäbän paluu huollosta

Jakson seurauksena Jäbälle ei enää Nutri+ kelvannut, vaikka innolla tuli sitä ottamaan. Jostain ihmeen syystä hän halusi hahmottaa lisäravinne = spruutta = sotatut poskivillat, siis otti ritolat.
Loppujen lopuksi ihan hyvin selvittiin, kun Jäbän luonne on niin pehmo ja lutunen.

Jäbä Nutri+ kauluksineen

Siis se terassi. Piiperö tajusi heti seinän vierustalla ylhäällä olevan taso, jonne voi päästä itäpäädyn tasolta. Tämä ei meitä yllättänyt, on se sen verran oivaltava yksilö.

Hahaa, ylätaso, sinne siis

Edellisen asnunnon terassiin verrattuna etureunan taso toteutettiin käänteisenä, eli taso on pylvään ja verkon välissä. Tämä mahdollisti sen, että katit ovat terassioven "ulkopuolella" ja siten eivät välttämättä heti ensimmäisenä ryntäämässä ulos. Ihan onnistunut virittely.

Ulkoneva pylväskierto

Häkin verkkomateriaali on perinteistä minkkiverkkoa, eli kestää pari somalia. Valitettavasti vain verkon laatu on aiempaan verrattuna surkeaa - langat eivät ole suorassakulmassa ja joukossa oli muutama katkennut lanka. Hinta tietysti on säilynyt entisellään korotettuna inflaatiolla.

Väijynurkkaus

Vesiaiheen viereiseen nurkkaan ollaan hahmoteltu väijynurkkausta. Hahmottelimme tilaa muutamalla ylijäämälaudan palalla. Jotta ymmärsimme tilan rajallisuuden, katit demosivat "rajatun" suhdetta heidän kokoonsa.

Juu, fleesi on kiva lisä

Eihän kissat voi kylmällä lattialla olla, pitihän niille laittaa pehmikettä. Syksy oli onneksi hyvin vähäsateinen, joten peitto voi olla alustana ilman murhetta kastumisesta. Kuvassa näkyy viherpuska, jonka tarkoituksena on tarjota linnuille hieman suojaa kyvyllä käymiseksi. Onnistunut tarkoitus.

Nokkavarpunen

Katit päivystävät itäisessä päädyssä, koska sen lähettyvillä on joku ulkomaisen kuusen kaltainen kasvi, joka vuoraa kesällä kehittämänsä siemenet syksyllä punertuvalla "hedelmälihalla". Puskassa viihtyvät niin oravat, rastaat kuin yllä olevan kuvan nokkanissekin.

Piiperön loikka ylätasoille

Jäbän kävelynäyte

Vesiaiheen puoleiselle tasolle katit eivät (onneksi) uskalla hypätä, joten siellä käynnit ovat ns. hallittuja nostoja tyyliin "nostakaa Tarzan puuhun, kuvaus alkaa". Kun joskus ensi vuonna saamme väijynurkkauksen tehtyä, niin kulkeminen tasolle pitäisi onnistua.

Kaskas, ruoho kasvaa edelleen

Aah, ilta-aurinkoa!

Stadin pimatsu, eli Piiperö, nauttii ilmojen viilettyä enemmän sisällä olosta ja viimeisistä auringon säteistä.
Takan lämpökään ei ole pahitteeksi.

Pimatsu

Yksi kaunis päivä huomattiin Piiperön pikkuveljien blogista, että he ovat lähdössä kauas pois. Kun tämän viestin kerroimme Piiperölle, niin sehän pisti samantien Jäbästisen ihan kokonelsonilla ketoon. Olisi varmaan pitänyt lähestyä hieman varovaisemmin aihetta.

(toim.huom. ei julkistettavaa tekstiä)

Toivottavasti pikkuveikoilla reissu menee hyvin ja tulee roppakaupalla kokemusta köpötellä tassut ylöspäin ja viettää Joulua kesällä.

Rakentelu jatkuu...

Heinäkuu 2016

Kesä meni uuden paikan opetteluun ja tutustuminen jatkuu.

Ilmoja piteli

Kesän kelit olivat hyvin vaihtelevia. Välillä paistoi ja välillä satoi.

Auburn Raumalla

Teimme jopa yhden lomareissun mitaltaan yhden päivän. Kävimme oikein risteilyllä merellä, siis Raumalla. Palatessamme Kylmäpihlajasta leirintäalueelle oli parkkeerattu entisaikojen elokuva yms. starojen suosima kulkupeli. Itsekin on tullut tuollaisen, punaisen kylläkin, kuskin pukilla istuttua.
Lomapäivää hieman, tai oikeastaan aika paljon, latisti ns. tötterömiehet eli luontokuvaajiksi itseään kutsuvat kymppitonnin optiikan ulkoiluttajat. En jaksa ymmärtää minkä... takia pitää mennä kilometrin mittaisen objektiivin kanssa linnun persvilloja kuvaamaan. Kun on joku harvinaisempi tirppa tarjolla, niin nämä tötterömiehet ryntäävät niin lähelle kuin mahdollista. Ei todellakaan mene järkeen. Talvella nämä samat tyypit toimivat samalla tavalla häiriten lintujen lyhyen päivän ruokailua. Ties miten paljon lintuja he ovat onnistuneet tappamaan ravinnon puutteeseen tällä ihanalla "luontokuvaamisella". No se siitä vuodatuksesta, mutta kuitenkin.

Piiperö neliössä

Kehäpäätelmä kirjoituksessani totesin nuorisomme huonosti asettuvan rajatun alueen sisälle. Muuttotavaroita purkaessamme tämä tuli monta kertaa todistettua vääräksi. Kyllä takapuoli asetettiin nopeasti juuri sen tarvittavan hyllyn tms. kappaleen päälle.

Ilta-aurinkoa

Uudessa paikassa ilta-aurinko paistaa niin pitkään kuin horisontti antaa myöten. Vuoden pisimpien päivien aikana viimeiset laskevan auringon säteet punastavat keittiön seinän, jossa on kattien suosima oleskelutaso.

Ulkoiluhäkin rakentamista

Toinen pääty

Oven kehikon liimaus

Kissojen ulkohäkin rakentaminen on kestänyt oletettua pitempään ja selkeästi on huomannut niiden kaipaavan ulos enemmän tai vielä enemmän. Kyllä tuo vielä joku ilta valmistuu ja paluu vapaaseen häkkiulkoiluun mahdollistuu. Rakentamista on haitannut varsin huonolaatuinen minkkiverkko. Poikkilangat ovat varsin kaukana suorasta kulmasta ja siten saa käyttää luovaa pohdintaa miten siitä saisi siedettävän siistin. Tarkoitus kun on häkin kestävän vähintään saman mitä edellisen paikan rakennelma on kestänyt, siis vähintään 15v.

Vaatehuoneen taso - koivua ja radiata mäntyä

Nuoriso on luonnollisesti aktiivisesti mukana kaikessa rakentamisessa, jos suinkin mahdollista. Kuten yo. kuvassakin tutkitaan apupöydät alta ja takaa sekä tietysti istutaan päällä.

Jäbän taso

Työhuoneessa on tilapäisessä paikassa katon rajassa taso, jonka Jäbästinen omi välittömästi. Piiperö häädetään lähes välittömästi "hänen" tasoltansa. Ilmeisesti Jäbä kokee siinä olevan hänen oma mestansa.

Ulkolintu - Parus major

Syksyn tullen lintujen määrä piha-alueellamme on lisääntynyt mukavasti ja etenkin tiaiset ja västäräkit ovat pyörineet ikkunoiden lähellä pitämässä kissoille aktiviteettia yllä.

Tuplakyttäys

Kurkistus

Loikkaanko?

Lopulta väsymys vie voiton ja on aika levon.

Zzzzzzzzzzz

Häntä

Syksy ja ravut - se normaali suomalainen tapa. Kauan sitten Rooman valtakunnan aikoihin olivat ravut orjien ruokaa. Nykyään ne ovat hieman tyyriimpiä herkkuja. Toisinaan pyydykseen käy isompikin rapu, jossa on syötävää normirapua enemmän ja makukin on kohdallaan.

Mikä toi on?