keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Piiperö valokeilassa

Hyvää huomenta!
Ulkona ilma oli aamun raikas, yön kasteet kiemurtelivat höyryten ylös ilmaan kadoten tuulen vietäväksi. Auringon säteet pilkatelivat puiden lomasta. Lehvästön lävitse huoneeseemme siivilöitynyt valo oli juuri niin pehmeää kuin auringon valo vain voi aamulla olla.

Piiperö puolinukuksissa makoilee pehmeällä matolla odottaen muiden heräämistä. Muuten mökki on hiljainen. Välissämme oli kapea valokeila muuten varjoisassa huoneessa.
Niin kuin sillä on tapana - noustaan ylös, otetaan muutama askel ja sitten suoritetaan niiiin nautinnollinen venytys ja jatketaan matkaa. Niin tehtiin tälläkin kertaa, josta tuo juuri ja juuri piiperön levyinen valokeila teki erikoisen hienosti korostetun.

Olipa kerrassaan hieno aamuhetki. Rauhaisen kiireettömyyden ympäröidessä aamuun heräilevää taloa ja lutuisen nuoren kissan naatiskeleva aamuvenyttely pehmeässä aamuauringossa!