keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Piiperö valokeilassa

Hyvää huomenta!
Ulkona ilma oli aamun raikas, yön kasteet kiemurtelivat höyryten ylös ilmaan kadoten tuulen vietäväksi. Auringon säteet pilkatelivat puiden lomasta. Lehvästön lävitse huoneeseemme siivilöitynyt valo oli juuri niin pehmeää kuin auringon valo vain voi aamulla olla.

Piiperö puolinukuksissa makoilee pehmeällä matolla odottaen muiden heräämistä. Muuten mökki on hiljainen. Välissämme oli kapea valokeila muuten varjoisassa huoneessa.
Niin kuin sillä on tapana - noustaan ylös, otetaan muutama askel ja sitten suoritetaan niiiin nautinnollinen venytys ja jatketaan matkaa. Niin tehtiin tälläkin kertaa, josta tuo juuri ja juuri piiperön levyinen valokeila teki erikoisen hienosti korostetun.

Olipa kerrassaan hieno aamuhetki. Rauhaisen kiireettömyyden ympäröidessä aamuun heräilevää taloa ja lutuisen nuoren kissan naatiskeleva aamuvenyttely pehmeässä aamuauringossa!

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kesän tuoksuja
Nuorisolla olisi kova into päästä ulkoilemaan aikaisin aamulla, kun maa on vielä kostea (märkä) kasteesta tai edellisen päivän sateesta. Henkilökunta haluaisi kylläkin levätä hieman pidempään.
Jäbä ja jäbän saalis - heinä
Aina suuhun välillä tarttuu jotain pureskeltavaa ja näytettävää. Toisinaan se on heinä joskus sammakko tai tassulla länttästy perhonen (vaikka yritämme antaa niiden loikkia ja lennellä ilman selkään taputuksia).
Tauno yllättää...
Mikä mättää, eikös jo kaikki mentäisi?
Ulkoillessa nuorison reitit ovat yllättävän erilaiset. Välillä polut kohtaavat ja sitten vaanitaan ja spurtataan "karkuun". Pyrähdykset ovat enimmäkseen sellaisia lyhyitä, kun ulkoiluttajat eivät aina ehdi mukaan ja flexien rajat tulevat vastaan.
Kasvaakos tuolla jotain?
Aamuvaelluksella jäbällä on enemmänkin sellainen "mennään milloin minnekin" -meininkin, kun taas piiperö vuorostaan tutkii paikkoja ja pohtii heinien kasvua.
Vanhuksemme iltapesuhetki.
Vanhukselle meidän lomarytmit eivät oikein sovi. Se alkaa osoittamaan mieltänsä illan pimetessä niin meille kuin nuorisolle, kun me emme ymmärrä mennä nukkumaan. Hän haluaisi mökin rauhoittuvan heti 22 jälkeen.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesälaitumilla

Tauno, missä Ansa?
Vihdoin ja viimein pääsimme hetkellisesti rajattoman vapaa-ajan makuun. Noin vuoden mökkeily tauon jälkeen rohkaisimme mielemme ja lähdimme koko kattiarmaadan kanssa kokeilemaan miten elo böndellä luonnistuu. Ja yllättävän hyvinhän se pienistä tiloista huolimatta on onnistunut jo useamman viikon ajan.

Ulkoilu on Se iso juttu. Jokainen aamu nuorison pitää päästä ulos tai muuten matot laitetaan rullalle ja rymistellään ulkohäkin ja keittiön ikkunan väliä kissanräppänän raamit paukkuen.
Ansa, missä Tauno?
Jäbän suurinta riemua ulkoillessa on tunkea kärsänsä jokaikiseen puskaan ja könytä kaikki ojanpohjat jos suinkin mahdollista. Piiperö on vuorostaan sellainen rauhallinen professorin Pohtivaisen tyylinen tutkailija.
Täällä Tauno, tuolla Ansa!!
Jäbällä on tapana spurtata yllättäviin suuntiin ja varsin arvaamatta. Siinä fleksin piuha loppuu nopeasti ellei ulkoiluttajan koivet käy riittävän tiuhaan tahtiin.
Aaah, turvassa voi levätä
Ulkoilun jälkeen nuoriso rauhoittuu, jotta jaksaa seurailla yön likkujia. Toisten huiliessa vanhuksemme saa oleskella rauhassa kanssamme niin sisällä kuin ulkosalla. Auvoista on elo mökillä.