Joulupuu rakennettiin

Joulun aikaa

Ilmojen ollessa erittäin suotuisat kesämökkimökkeilyyn, siirryttiin kattiarmadan kanssa viettämään Joulun pyhät mökillä. Siellä kun on sopivan kaukana sivistyksen valosaasteesta ja ylenpalttisesta hyörinästä.

Perinteisesti meillä ei ole ollut joulukuusta, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen. Yksi muotovaliokuusi kasvoi paikassa, jossa emme välttämättä halua kuusta kasvavan. Siispä timber-huudon kajahtaessa kuusi rojahti kyljelleen josta se oli helppo kopata kainaloon. Muutama alaoksa pois ja puu oli valmis siirrettäväksi sisälle.

Mitä noi nyt meinaavat??

Hieman mieitytti miten nuoriso suhtautuu kuuseen ja missä vaiheessa ne riekkuvat oravana latvassa, kävyttömässä sellaisessa. Ei muuta kuin puu tyvi edellä sisälle samalla lakaisten ulos haikailevat nuorison edustajat pois oviaukosta.

Mikä juttu tämä on?

Nuoriso oli välittömästi mukana Joulupuuta pystyttämässä. Vanhus tapojensa mukaisesti kävi toteamasa tilanteen ja siirtyi takavasemmalle, kun kerrankin nuorisolla on jotain puuhaa.

Latvanaru

Latvaan laitettiin tähden sijaan narut kolmeen suuntaan pitäen puun pystyssä, jos nuoriso... Jalkana toimi 10 litran muovipurkki täytettynä soralla ja parilla litralla vettä. Neulaset pysyivät ainakin Joulun ajan kiinni kuin liimattuina.

Ylin työntarkkailija

Jäbä piti huolta, että kuusenjalan soratäyttö tapahtui kaikkien mahdollisten ISO-standardien mukaan eikä ylijäämäkiviä ripoteltu sisätiloihin. Tarkka kolli.

Rankan duunin jälkeen on levon aika sanoi Piiperö

Jäbästinen seurasi Piiperön esimerkkiä

Pyhien aikana nuoriso osoitti yllättävän vähän mielenkiintoa koko neulashäkkyrää kohtaan. Valitettavasti mitään kiipeilyyn viittaavaa aktiviteettia ei ilmennyt ja siten "ravista kissa kuusesta" operaatioita ei päästy suorittamaan. Edellisestä Joulusta oppineena lahjanarut pidettiin visusti kaukana Jäbästä.

Oho, mistäs tuo ilmestyi?

Ainoa "tuho" oli yksi alaoksalla roikkuneen palleron tupsahtaminen lattialle. Sen voisi jopa laskea koristelutoimikunnan tarkoitushakuisen pallojen sijoittelun piikkiin.

Ensisuudelma

Kesä 2014 - nuorison ensipusu

Oon tosi kundi todellaki,
Leidei kaks aineski,
Huoneest toiseen silkkaa vahtii,
nurkas äijän kahvii,
meitsi näytti reisii
lähti leidit beesii.
Tänään kivast potkuu,
naiset samaa rotuu.
Sitä meikäläisen settii,
ku mirrit mua sättii.
Skippaan tään bellan
Koklaan toisen ellan.
Ei tänään natsaa,
meen tipui terassil ratsaa
              -Jäbästinen

Jämppu ja komppu

Jämppu - jänöksen ja sompuksen risteymä?

Päiväni ratoksi olin sisäistämässä tekstejä ja hätkädin outoa ilmestystä lepotuolissa - jämppu.
Maailmanensi-ilta piti saada kortille, ei sitä muuten kukaan uskoisi. Skeba kolmantena jalkana hakemaan kameraa, joka tietysti oli jäänyt yläkertaan. Paluumatkan kopinoistani heräsi jäbä, joka kävi myös kurkkaamassa pitkäjalkaihmetystä ja jolkotteli pois sen enempiä ihmettelemättä. Tyypillinen jäbä. Vanhus myös heräsi kopinaani ja köpötteli perässäni alas - suoraan keittiöön niskojaan nakkelemaan, jotta saisi kello 11.28:n seniorimurkinansa, joka on muuten piiperön herkkua kaikkien muiden ohella - yllätys? Kyllä joo ei tasan ole.
Jämppu muistuttaa melko läheisesti piiperöä tai jotain jänisrusakon ja sompun risteymää.
Kerrassaan hämmentävän pitkäkoipinen öttiäinen.

Mikä kuuluu jämpun ruokavalioon? Seniorisafkan lisäksi ainakin punaisten kukkien mesi.

Kadonneiden kukkien mysteeri

Ja erityisen hämmentävä kyky muuntua jalattomaksi joulukaktuksen imppaajaksi. Selvä komppu (kolibrin ja sompun yhdistelmä). Olemmekin ihmetelleet yllättävän pitkään säilyneitä kaktuksen kahta kukkasta. Eipä taida tarvita enää pitkään ihmetellä.

Lähes 176-761

 Mitäpä tuumii vanhuksemme?

Emmää jaksa enää näitä juttuja

Kinkerosta ilmeisesti ratkesi jotain sisältä. Se oli usean päivän ajan kaikkien kattien suosiossa. Sitä purtiin, nuoltiin, puskettiin, halittii, mätkittiin, raahattiin, rökitettiin ja vaikka mitä. Nyt on rauha palannut taas kinkeron eloon, siellä lattialla se saa mököttää päivästä toiseen.

Stereokuva

Kuvapari Porkkalasta

Ylläoleva kuva on yhdistelmä kahdesta kuvasta, jotka ovat otettu vajaan metrin verran erillään toisistaan. Joskus kauan sitten opiskeluaikoinani, jolloin digikameroista ei ollut hajuakaan saatikka Nokian banaanista, testattiin steronäkemiskykyä. Harjoitusten lopuksi piirreltiin stereokuvilta korkeuskäppyrää ilmakuvista.
Ensimmäisen kerran tätä tekniikkaa kokeilin vuonna -90 tai jotain ottamalla kuvaa Espalla olevasta lehtikioskista tai joku sellainen myyntikoju se oli. Tuolloin homma oli hieman vaikeampaa, kun kuvat piti kehittää filmistä ihan paperille ja sitten yrittää niistä tuijotella. Nykyaikana ei ole mitään tekemisen iloa - räpsit vaan kuvia ja voit lähes samantien nähdä lopputuloksen - tää on niin "kaikki nyt ja heti" aikaa.

Onneksi stereokuvan katsominen ei ole muuttunut mihinkään, sen joko näkee tai ei.
Kuinka katsoa kuvaparia? Tuijotat kaukaisuuteen, jolloin vasemmalla silmällä katsot vasenta kuvaa ja oikealla vastaavasti. Sitten vain yrität pitää silmien suunnan kaukaisuudessa ja tarkentaa läheisyyteen. Kuvien keskellä alkaa näkyä kolmas kuva, jossa kelot alkavat yhdistyä. Kun keskellä on vain yksi kelottunut runko näetkin yllättäen maiseman kolmiuloitteisena, nykyslangina 3D:nä ja vielä ilman klaseja.

Jos teoria kiinnostaa, niin kannattaa lukaista fotogrammetrian perusteita.
Sivun puolenvälin alapuolella oleva luentosali on legendaarinen M1, jonka ylätasanteella oli kunnon diatykki hillittömällä etulinssillä. Joo, silloin ei ollut projektoreita saatikka mitään slaidihärdellejä ja takkuilevia tietokoneita.
Yo. linkin takana on aikasta makee kuva otsikolla 'Satunnaispistestereogrammi teksturoituna: "Puput"', jota pitää katsoa kuin kuvaparia. Tuossa kuvassa on hienosti useita syvyyksiä, vaikken en nyt ihan heti osannut nähdä "pupuja" kuvasta. Sivun lopussa oleva yhdistelmäpistekuva on himppu hankala, mutta kyllä sekin toimii.

Ainiin, jokaisessa tekstissä on tässä blogissa ollut kissajuttuja, siispä pidetään kiinni perinteestä.

Kinkeron kylkipalan kimppuun

Autoilua

Tsirp tsirp

Jäppisen kanssa on viime viikkoina ollut pientä huolta ja murhetta. Liekö koko homma alkanut siitä, että ruokatilauksemme hieman kesti ja ruokavalio muuttui hetkeksi yksipuolisemmaksi. Näin olen asiaa pähkäillyt. Samapa tuo, eräänä iltana jätkä alkoi käymään laatikoilla vähän väliä. Seuraavana päivänä katti autoon ja kohti valkotakkisten valtakuntaa.

Matkamuisto

Muistoksi reissusta jäi rei'itetty tassu ja ärsyttävä tupponen sekä muutaman päivän lääkitys. Varsinaista syytä ei keksitty, mikä jätti ison "?". Pari päivää lääkityksen loppumisen jälkeen ravaaminen alkoi uudestaan, onneksi aamulla tällä kertaa. Samantien jätkä koppaan ja autoon. Matkalta "ilmoitettiin" lääkäriasemalle, että ollaan tulossa ilman ajanvarausta. Seurailivat sitä päivän aikana ja tutkivat. Edelleenkään ei mitään varsinaista ongelmaa, jotain tulehdukseen viittaavaa oli. Laitettiin antibiootille, jota jäbä lipoi innolla suoraan lautaselta.

Hiukka nuopea jäppinen

Tämän episodin aikana jäbälle ruoka ei ole enää niin maistunut ja on ollut muutenkin hieman poissaoleva. Kuuri saatiin loppuun ja meni muutama päivä ja taas alkoi ravaaminen - tietysti lauantaina. Eikun soitto toiselle klinikalle ja jälleen baanalle. Tämä oli jo neljäs lääkäri ja edelleen diagnoosi jäi odottamaan jatko-osaa. Siis jatkettiin muutama päivä tulehduskipulääkkeellä, joka lopetettiin eilen.
Tuossa välissä ilmeisesti antibiootista jäbällä meni pötsi jumiin ja kesti hetken ennenkuin muistui mieleen kikka nimeltään parafiiniöljy ja tilanne laukesi. Siinä oli skebojen kanssa juoksemista, jotta sai jäppisen persvillat pestyä. Pääasia oli, että jätkä piristyi lähes samantien huomattavasti.
Pessimistinä seuraillaan ja odotellaan mitä tuleman pitää. Antipessimistinä keissi on suljettu ikiajoiksi.

Mitäs piiperölle kuuluu?

(toim.huom. kommentti salattu)

Piiperö on ollut oma itsensä. Kaikkien ruoka on syötävä pois, jotta niille pitää antaa lisää, jotta saan taas siivota kupit, jotta... Piiperö on todellakin ensimmäinen katti, jonka syömistä pitää vahtia. Muuten meillä olisi pian isolla vararavinnolla varustettu sirohko neitikissa.
Tietysti raskaan ruokahuollon jälkeen pitää levätä...

Takaa

ja päältä (huom mairea hymy)

Olikos se ruokakupin ääni?

No oikeasti piiperö on kaikista aktiivisin katti tässä taloudessa. Se jaksaa keksiä tuhat ja kaksi syytä hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Henkilökunnalta meinaa vaan välillä loppua ideat keksiä sille lisää virikkeitä.
Saisikohan sille opetettua pähkäilyä vaativia juttuja?

Arvostettu vanhuksemme

Vanhuksellamme ikä alkaa painaa ja päivät menevät pääasiassa nukkuessa. Vielä se välillä innostuu leikkimään ja näyttää kuinka mummo liikahtaa. Siinä nuoriso jää toiseksi, etenkin jäbä.
Näillä mennään ja loppusyksyä odotellaan sekä pitäisi varmaan jossain vaiheessa muistella mitähän se "työ" tarkoittikaan.

Jäbän ruletusta

Mitä siinä yrität?

Jäbällä oli tässä päivänä eräänä sellainen "nää on mun" päivä. Eihän se pahemmin rähise omistuksistaan, mutta kuitenkin.
Ylläolevan kuvan ilmeen syy ilmenee allaolevasta laajemmasta kuvasta.

Mä en muuten näistä luovu!

Silloin tällöin Jäbällä on tuollainen monitulkintainen alta kulmien katse.
Jäbässä on selkeästi hamsterin vikaa, vaikkei se palloja poskiinsa yritänytkään jemmata. Todellisuudessa tuolla kertaa kyseessä oli enemmänkin sellainen "emmää nyt oikein jaksas" tuijotus, koska yritin lavastaa tilannetta tökkimällä kaikki lähimain olevat pallot sen mahavillojen sekaan. Lisäksi olisi ollut iltapäiväunien aika.

Tiedoks vaan, et nää ovat sitten mun!

Ruokapakettien saapuminen aloittaa nuorison hyörinän ja pyörinän keittiössä. Laatikot tutkitaan, pakkausnaruja purraan, pahvilaatikoiden reunat rei'itetään ja lopulta möyritään pakettien seassa.
Mikäs onkaan sen mukavampi köllöttelypaikka kuin laatikko täynnä ruokaa? Ainakin safkat ovat lähellä.  Piiperöstä on hieman vastaavan tyylinen luu pitkällä -kuva Paluu arkirutiineihin -tarinassa

Hippiäinen vs ikkuna

Mökillä käydessäni kuului hento ikkunatömähdys. Ääni muistutti sellaista vinosti ikkunaan lennellyttä tinttiä (Parus), josta ne normaalisti kimpoavat melko puhtaasti heijastumasäännön mukaisesti eteenpäin. Heijastumapisteeseen ikkunaan ne merkkaavat pienellä rasvaläikkällä sekä ehkä parilla höyhenellä. Normaalisti tintti säkättää tovin lähimmän puun oksalla ja jatkaa puuhasteluansa.
Ulos mennessä huomasinkin hippiäisen ottavan lukua ikkunan edessä olevalla pöydällä. Eli eipä ollutkaan tintti tällä kertaa, vaan ihan itse höyhensarjalainen. Siinä se selällään teki kevyttä jalkajumppaa. Oli tainut saada kunnon tällin, mutta ulkoisesti siitä ei ollut havaittavissa mitään vaurioita, joten siirsin sen suojaan seinän viereen keräilemään releitään kasaan.

Hippiäinen

Pitemmän keräilyn jälkeen se otti pari lentoyritystä ja tömäytti uudestaan samaan ikkunaan. Ei tainut olla ilmatila ihan hallinnassa. Sen verran mielenkiintoiseksi homma kävi, joten jäin paistattelemaan päivää lähettyville seuraten tilanteen kehittymistä. Muutaman hoipertelevan charleston askeleen jälkeen se otti lopulta siivet allensa ja pyrähti lähikuusissa pyörineen hysyparven jatkeeksi. Toivottavasti toiset ottivat yhden tärähtäneen mukaan joukkoonsa.

Kuva-arvoitus

Mikä on kuvassa?

Mikä on pörröinen turkkirulla matolla, ei häntää, ei korvia?
Tämä rulla löytyi kesällä päivänä eräänä mökkimme matolta, keskellä päivää. Voisiko se olla karvalakki?.
Kesä ja karvalakki, emmekä omista karvalakkia. Eipä taida olla voittoarvaus.

Entäs sinisomppusiili? Muuten hyvä, mutta siilillä on erilaiset kaviot, siis jalat. Eikä meillä ole tapana ruokkia siiliä sisätiloissa. Ja onko kukaan kuulutkaan sinisomppusiilistä faunan edustajana? Ei voittoja.
Päädyimme lopulta ihan niinkin tavalliseen kuin päiväunilla olevaan rullautuneeseen koiraspuoliseen sinisomppuun alajiin yksitassuinen. Sinisomppurulla?

Edestäpäin nähtynä se on kyllä ihan selvä somppukolli niin tyytyväisen pihalla ihan kaikesta. Mutta saipahan se aikaiseksi hyvän päivän hörötykset.

Somppukolli edestäpäin

Jäbän lempparipaikka ottaa päiväunet oli väliaikainen ikkunataso, jolta pystyi seuraamaan ulkomaailmaa (kuvassa selän takana) kuin roomalaiselta divaanilta konsanaan. Tosin pehmusteet puuttuvat tästä mallista.

Jäbä lepää - yllätys

Parasta tuossa tähystyspaikassa on pyrstönkannatin! Siihen on näppärä laskea häntä lepäämään, eikä tarvitse murehtia mahdollisia hännänkampauksista á la piiperö.

Pyrstönkannatin toiminnassa

Laitetaan lopppuun pari kesäistä toimintakuvaa Jäbästä, jotta jäisi aktiivinen mielikuva. Yleensäkin valjaat häiritsevät yllättävän vähän nuorison menoa ulkoillessa. Palautetta tulee ainoastaan, kun piuha sattuu jäämään jalan alle tai kietoutuu risun tms. ympärille.

Ja sitten mennään... lähti kuin somppu ruohikosta

Ilmauukkari

Alkusyksyn kuvia

Syyskuun aurinkoa

Loppukesä meni ja alkusyksykin alkaa olla jo takanapäin. Elokuussa vietettiin kiireisiä päiviä mökkeillen kattiarmadan kanssa. Se olikin ihan ihanaa aikaa.

Jäbä: Ilmiselvä polttupuu.  Piiperö: tykkääks nii? Varjossa kasvanuthan...

Nuorison kanssa valjasteltiin ja patsasteltiin normaalisti saunaa lämmitellessä. Liekkö nekin pohtineet koivupuun virtauksien suuntaa syksyn lähestyessä. Kyseinen koivu ei kuulu ihan lähivuosien kaatolistalle, joten saavat patsastella sitä jatkossakin.

Wahoooooo!

Puruläjä pihassa on etenkin piiperön must mesta tarkistaa ja leikkiä. Siinä on ilmeisen hyvä tömistellä menemään heinän perässä. Jäbäkin välillä innostuu jahtaamaan heinää/risua/tms. Onneksi ilta-aurinko tarjosi riittävästi valoa edes kohtuullisten lentävien purujen valokuvaamiseen.

Maansiirtourakointia by LiitoLisko & Co

Jäbällä vuorostaan oli pakko päästä kaivamaan ja ravitsemaan maapengertä heti kunttan alla. No, huvinsa kullakin.
Piiperön teflon turkki on helppo puhdistaa puruista, heinistä, roskista, punkeistä, etanoista yms, mutta toista on jäbän kiharat. Onneksi pyyhe ja harja toimii vallan mainiosti - ajan kanssa.

Vaikka pihalla on puita, ulkoillessa on puita vaikka millä mitalla, poluilla on puun oksia, korissa on polttopuita,... Kaikesta huolimatta nuorisolle ilmeisesti iski puun puutostila.

Järsitty todiste - huomaa hampaan jäljet

Nääs yhtenä päivänä kuului ihmeellistä rouskutusta mökin puuseinästä. Se oli kaukana joskus menneisyydessä kuulemastani hevosmuurahaisten rouskutuksesta. Tää oli ihan jotain muuta. Eikun ryntäys ulos katsomaan mikä ... siellä jäystää mökkiä poskeensa. Ei siellä näkynyt kuin kaksi nuorison edustajaa pällistelemässä "oravako siellä juoksi?"-ilmeellä. Moralisointia ei voitu vielä suorittaa, mutta vahvoja kandeja sanailulle oli tarjolla.
Aamuna eräänä olimme aamupalalla terassilla, kun jälleen tapahtui pikainen rouskutus - ihan selkämme takana. Olivat rontit saaneet palan irti mökistä.

Tuholaisten taiteellinen nurkan pyöristys

Alkusyksyn tullen mökki jäi pystyyn vain niukasti pureskeltuna ja palattiin kotikonnuille, jossa trioa odotti isompi minkkiverkkoluomus. Siellä on melkein riittävästi elintilaa kahdelle jangsterille ja yhdelle gan... siis vanhukselle.

Selvä kyttäyskeikka käynnissä

Nuoriso on jaksanut kököttää aamusta aamuun terassilla. Onhan siellä elämää hieman enemmän kuin mökin pari oravaa ja muutama tiainen.

Elävää ravintoa

Flammentanz kasvattaa jokainen kesä versoja suoraan juuresta häkin sisäpuolelle. Vanhus yrittää auttaa parhaansa mukaan versojen siivoamisessa. Valitettavasti nypityt lehdet tyypillisesti kompostoidaan mielellään sisälle lattialle, kun ei olla vielä reilun 16v jälkeenkään opittu avamaan biolaatikkoa. Somput muka oppivaisia??

Hei - toi puuttuu sulta!!

Jäbä onnistui osoittamaan Phycol kipsipinnaksi. Tuon jälkeen niitäkin alkoi kuulumaan ja näkymään runsaammin. Samapatuo, hyvin huomattu. Ei muuta kuin rasti ruutuun ja seuraavaa etsimään.

Piiperö valokeilassa

Hyvää huomenta!

Ulkona ilma oli aamun raikas, yön kasteet kiemurtelivat höyryten ylös ilmaan kadoten tuulen vietäväksi. Auringon säteet pilkatelivat puiden lomasta. Lehvästön lävitse huoneeseemme siivilöitynyt valo oli juuri niin pehmeää kuin auringon valo vain voi aamulla olla.

Piiperö puolinukuksissa makoilee pehmeällä matolla odottaen muiden heräämistä. Muuten mökki on hiljainen. Välissämme oli kapea valokeila muuten varjoisassa huoneessa.
Niin kuin sillä on tapana - noustaan ylös, otetaan muutama askel ja sitten suoritetaan niiiin nautinnollinen venytys ja jatketaan matkaa. Niin tehtiin tälläkin kertaa, josta tuo juuri ja juuri piiperön levyinen valokeila teki erikoisen hienosti korostetun.

Olipa kerrassaan hieno aamuhetki. Rauhaisen kiireettömyyden ympäröidessä aamuun heräilevää taloa ja lutuisen nuoren kissan naatiskeleva aamuvenyttely pehmeässä aamuauringossa!

Kesän tuoksuja

Nuorisolla olisi kova into päästä ulkoilemaan aikaisin aamulla, kun maa on vielä kostea (märkä) kasteesta tai edellisen päivän sateesta. Henkilökunta haluaisi kylläkin levätä hieman pidempään.

Jäbä ja jäbän saalis - heinä

Aina suuhun välillä tarttuu jotain pureskeltavaa ja näytettävää. Toisinaan se on heinä joskus sammakko tai tassulla länttästy perhonen (vaikka yritämme antaa niiden loikkia ja lennellä ilman selkään taputuksia).

Tauno yllättää...

Mikä mättää, eikös jo kaikki mentäisi?

Ulkoillessa nuorison reitit ovat yllättävän erilaiset. Välillä polut kohtaavat ja sitten vaanitaan ja spurtataan "karkuun". Pyrähdykset ovat enimmäkseen sellaisia lyhyitä, kun ulkoiluttajat eivät aina ehdi mukaan ja flexien rajat tulevat vastaan.

Kasvaakos tuolla jotain?

Aamuvaelluksella jäbällä on enemmänkin sellainen "mennään milloin minnekin" -meininkin, kun taas piiperö vuorostaan tutkii paikkoja ja pohtii heinien kasvua.

Vanhuksemme iltapesuhetki.

Vanhukselle meidän lomarytmit eivät oikein sovi. Se alkaa osoittamaan mieltänsä illan pimetessä niin meille kuin nuorisolle, kun me emme ymmärrä mennä nukkumaan. Hän haluaisi mökin rauhoittuvan heti 22 jälkeen.

Kesälaitumilla

Tauno, missä Ansa?

Vihdoin ja viimein pääsimme hetkellisesti rajattoman vapaa-ajan makuun. Noin vuoden mökkeily tauon jälkeen rohkaisimme mielemme ja lähdimme koko kattiarmaadan kanssa kokeilemaan miten elo böndellä luonnistuu. Ja yllättävän hyvinhän se pienistä tiloista huolimatta on onnistunut jo useamman viikon ajan.

Ulkoilu on Se iso juttu. Jokainen aamu nuorison pitää päästä ulos tai muuten matot laitetaan rullalle ja rymistellään ulkohäkin ja keittiön ikkunan väliä kissanräppänän raamit paukkuen.

Ansa, missä Tauno?

Jäbän suurinta riemua ulkoillessa on tunkea kärsänsä jokaikiseen puskaan ja könytä kaikki ojanpohjat jos suinkin mahdollista. Piiperö on vuorostaan sellainen rauhallinen professorin Pohtivaisen tyylinen tutkailija.

Täällä Tauno, tuolla Ansa!!

Jäbällä on tapana spurtata yllättäviin suuntiin ja varsin arvaamatta. Siinä fleksin piuha loppuu nopeasti ellei ulkoiluttajan koivet käy riittävän tiuhaan tahtiin.

Aaah, turvassa voi levätä

Ulkoilun jälkeen nuoriso rauhoittuu, jotta jaksaa seurailla yön likkujia. Toisten huiliessa vanhuksemme saa oleskella rauhassa kanssamme niin sisällä kuin ulkosalla. Auvoista on elo mökillä.