lauantai 20. joulukuuta 2014

Lahjanaru

Näin lähestyvän Joulun aikaan lahjanaru on hyvin yleisesti käytetty tarvike. Omat paketoinnit on hienoa viimeistellä erilaisilla naru&solmu virittelyillä ja hyvä tulee. Narut kestävät isompaakin vetoa ja ovat toisinaan teräviä reunoiltaan.
Narut kiinnostavat myös kissoja, yllättäen etten sanoisi. Etenkin lahjanarut keveinä liikehtivät arvaamattomasti ja siten herättävät saalistamaan.
Somalikissat ja kaikki muut mukaan lukien kissoja on pyörinyt nurkissa vuosikymmeniä, joten normaali varovaisuus ei ollutkaan riittävää. Käytetty narusyherö unohtui laittaa roskiin.
Jossain vaiheessa huomattiin sohvan alla olevan pari oudon lyhyttä pätkää punaista paketointinarua. Heti aluksi asia ei soittanut kelloja ja asia jäi taustalle. Sitten tajusimme, että ei vihvilä. Jätkä pureskeli narua, kun leikimme narulla. Tutkittiin useaan otteeseen koko huusholli missä on lopput narusta, jota muistelimme olleen reilu metrin pätkä. Arvaa löytyikö? Saat arvata kaksi kertaa.
Tulimme lopputulokseen, että jätkän maha on hyvin mahdollinen paikka. Tästä seurasi se, että jätkä joutui välittömästi aktiivisen seurannan alle. Päällimmäisenä kysymyksinä olivat mm. miten se on syönyt? Onko käytöksessä muutoksia? Onko käynyt asioilla? Miten reagoi käsittelyyn? Tietysti ajatukset luovat kauhukuvia, mutta ne vaan pitää suhteuttaa todellisuuteen.
Google? Selain auki ja hakemaan skenaarioita. Onneksi käyttämämme eläinlääkäriasemat avautuivat sopivasti, siispä soittamaan. Saimme sekä CatVet että HauMau kautta erittäin hyvää palvelua ja vinkkejä kuinka toimia. Pikamarssia apteekista hakemaan parafiiniöljyä ja kaupasta sekä tankoparsaa että seitä. Myös kasvattajalta saimme hyvin tukea pitkin päivää, mikä on erittäin hienoa.

Käyttäytyminen? Jätkälle ei ruoka oikein maistunut vaikka kokki pisti parastaan. Eikä leikkiminenkään kiinnostanut entiseen tapaan. Kaikki tuo kuitenkin mahtuu normaalin vaihtelun sisälle. Oksentaminen, kerran, oli huolestuttava merkki, mutta muut oireet eivät antaneet syytä suurempaan huolestumiseen. Jos muutosta vakavampaan suuntaan tapahtuisi, niin katti koppaan ja eläinlääkäriin välittömästi.

Hoitaminen? Kaupan tankoparsat ovat tyypillisesti suolaliemessä. Huuhtelimme ne hyvin ja sitten tarjolle. Onneksi ne maistuivat kohtuullisesti. Parafiinin suhteen saimme ohjeeksi 0.5ml tai 1.0ml per kilo. Soveltaen ohjeita laitettiin kuppi kärsän alle lutkutettavaksi. Kaikki tarjottu meni. Myöhemmin annettiin toinen satsi, joka meni pikkuhiljaa.
Sitten vain odottelimme ja seurattiin aktiivisesti tilannetta. Jätkällä saattoi olo olla kuin teho-osastolla, jossa on joku 24/7 vahtimassa. Kyseessä olisi ollut normaali työpäivä, onneksemme töissä oltiin ymmärtäväisiä ja kumpikin pystyttiin tekemään etäpäivä pikavaroituksella mahdollistaen seurannan. Muutaman tunnin kuluttua jätkä aloittikin laatikolla ravaamisen. Sieltähän todisteaineistoa alkoi tulla. Oletuksemme "syyllisestä" oli siis oikea. Onneksi jätkä oli jättänyt syömättä narusta pari pientä pätkää, muuten emme olisi edes osanneet epäillä tapahtunutta.
Narua ei saa yrittää vetää missään nimessä väkisellä ulos, sen pitää tulla luonnollisesti. Niin naru kuin normaali paperiarkki on hyvin terävää ja leikkaa helposti suolen auki. Sakset esille ja naru poikki ja jatkamaan seurantaa.
Lahjapaketti
Ensimmäisen punnerruksen yhteydessä tuli georget, mikä hieman huolestutti. Jälleen kerran onneksemme ruoka maistui eikä muutakaan suurempaa muutosta käyttäytymisessä ollut havaittavissa.
Saatavilla olevista narun pätkistä rekonstruoitiin kokonaisuutta. Kokonaisuus ei tässä vaiheessa ollut vielä metriäkään. Vielä puuttui narua jonkun verran, johon viittasivat mielikuvamme narun pituudesta ja jätkän punaiset liperit persvillojen seassa (ks. kuva yllä).

Tarinan huipennus. Ennen keskiyön saapumista suoritettiin kliimaksi tapahtumalle. Jätkä möyri kuin pieni maansiirtourakoitsija laatikolla. Tuoksut olivat taivaalliset ja liperit olivat kadonneet hiekkojen syövereihin. Lapioinnin jälkeen löydettiin kohde ja nyytti narua. Pestyjen narujen kanssa jatkamaan palapelin kokoamista. Päättelimme palapelin olevan valmis ja tapaus saatiin suljettua onnellisesti ilman isoja ongelmia. Kaikkiaan syötyä narua oli yhteensä 1,5 metriä. Pikkuherra piristyi huomattavasti viimeisten pätkien tultua ulos. Lisäksi nukkuminenkin näytti paljon rauhallisemmalta.
Jätkä ja hänen narunsa
Tarinan opetus
Narujen säilyttämisen kanssa tulee olla huolellisempia, etenkin jos kissat ovat osoittaneet kiinnostusta niiden pureskeluun. Liekö sukupuolella osuutta asiaan?
Jos narua päätyy kissan elimistöön (ja aikaa kulunut useita tunteja)
  • Selvitä puhelinnumerot eläinlääkäreihin ja päivystäviin hoitopaikkoihin.
  • Ole välittömästi yhteydessä eläinlääkäriin tai eläinlääkäriasemaan.
    • Varmista mitä asioita heidän mielestä kissassa tulisi seurata.
    • Pääseekö heille hoitoon hädän tullen.
    • Minne mennä jos heille ei pääse?
    • Miten ruokkia ja erikoislisien mahdolliset annoskoot.
  • Tiedä minne mennä mihinkin aikaan vuorokaudesta hädän tullen.
  • Seuraa kissaa aktiivisesti
    • Oksentelu
    • Ei tule kakkaa
    • Ruokahaluttomuus
    • Apaattisuus
    • Nukkumisen "rentous"
  • Ruoki, se pitää suolen toiminnassa ja työntää luontaisesti narua eteenpäin.
    • Tarjoa tankoparsaa (suolat hyvin pois huuhdeltuna).
    • Parafiiniöljyä ruoansulatuksen liukastamiseksi, meille kerrottu ohje 0.5-1ml/kg 2-3krt päivässä. Meillä meni paljaaltaan.
    • Sei on neutraalia ruokaa ja kelpaa normaalisti erittäin hyvin kissoille. Sillä voi parantaa parsan ym. ruoan kiinnostavuutta.
  • Ruoka menee noin vuorokaudessa kissan elimistön lävitse. Naru saattaa hidastaa toimintaa.
  • Seuraa laatikolla käyntiä ja mitä tuli ulos.
  • Narua ei saa vetää väkisellä ulos, katkaise naru ja odota seuraavaa kertaa.
  • Jatka seuraamista vielä senkin jälkeen, kun kuvittelet kaiken narun tulleen ulos. Harvoin tietää narun tarkan pituuden ja monessako palassa se on.
  • Rakasta lemmikkiäsi!