tiistai 10. lokakuuta 2017

Kesätön kesä

Kesän satoa
Kesä, jos sitä nyt tänä vuonna olikaan, meni ihmetellessä rakennusteollisuuden toimitusaikatauluja sekä asiakaspalveluttomuutta pienille yksityisasiakkaille. Saas nähdä tapahtuuko tilaamamme toimitus asennuksineen vielä tämän vuoden puolella, kun toimittaja keikkuu konkurssin partaalla. Asiakkaan informoinnin olisivat voineet kyllä siitäkin huolimatta hoitaa huomattavasti paremmin.
Maanmuokkausaparaatti
Toimituksen viivästelyä ihmetellessämme yritettiin kasvattaa kesäkukkia ja jotain pientä syötävääkin. Kylmät yöt ja viileät päivät viivästyttivät kasvamista reilusti. Omien puuhastelujen ohessa kävimme tutustumassa kuinka omia viljelyksiä kannattaisi tehdä.
Viljelyn ensimmäinen toimenpide on muokata maaperä viljelykuntoiseksi. Satunnainen viljelysalan ympäröivän maan möyhennys pitkin kesää voisi olla ihan hyvä keino pitää myyrät loitolla. Näin joku puutarhuri tarinoi vuosia sitten, liekö totta vaiko tarua.
Täsmälannoitus
Lannoituksen avulla saadaan maaperä otolliseksi kasvien kasvamiselle. Luomulannoitus on sopivassa mittakaavassa ihan hyvä vaihtoehto. Esimerkillisesti eco-Jäbästinen on alusta saakka ymmärtänyt tehdä asiat ulos tilaisuuden tullen, samalla sisähuusien hiekat säästyvät.
Kasvun seuranta
Kasvun lähdettyä vauhtiin on olennaista seurata sen edistymistä sekä mahdollisia tuholaisia. Toisinaan saa tutkia tarkkaan mikä elukka on kyseessä. Kärsään loikkaava heinäsirkka on aina niin yllättävä tuttavuus.
Päivälepo on aina paikallaan
Paras tyyny mutsin käsi on
Töiden lomassa on hyvä pitää taukoja, jotta voi rauhassa pohtia seuraavia toimia sekä syventää näkemisiään. Loppukesästä sitten voikin nauttia oman kasvatuksen tuotoksista. On ne vaan maukaampia kuin kaupan hyllyltä poimitut pikakasvatetut.
Kauden satoa
Ruoan valmistaminen koko perheen voimin on hyvää yhdessä tekemistä. Siinä ohessa tulee pohdittua maailman menoa ja lettutaikinankin struktuuria. Taikinaa voi ja kannattaaa tuunata, jotta siitä tulee erilainen kuin muiden. Monesti ohjeiden seossuhteet ovat omaan makuun oudot, mutta hyvää kannattaa kokeilla eri suhteilla ja aineksilla. Niin myös lettuja.
Apulaiset ja -välineet
Ruokailun jälkeen onkin sitten hyvä hoitaa tiskit. Jossain vaiheessa kateilla oli suuri into vilahtaa tutkimaan astianpesukoneen sisuskaluja heti kun selkänsä käänsi. Onneksi ne kyllästyivät siihen kohtuu nopeasti, alle vuodessa.
Arvioitu valmistumisaika on
Lämpimämpien ja vähäsateisempien kausien aikana katit viettivät aikaa varsin paljon terassilla. Jäbästinen nukkui monet yöt ulkona toisin kuin Piiperö, joka tykkää nukkua kainalossa tai mahan päällä tai jalkojen välissä tai selän takana tai tyynyn vieressä. Siis jossain ihan lähellä.
Jäbästinen

Piiperö
Päivisin Piiperön suosikkipaikka pohtia maailman menoa on säkkituoli. Siinä on lähes poikkeuksetta sopiva kolo tarjolla. Lisäksi sieltä on hyvä pitää vahtia mahdollisien kivojen aktiviteettien varalta, kuten lentävän herkkupalan tai heittoraksun suhteen.
Jaksat sitten vielä leikkiä sen kameran kanssa?

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Taiteilijaelämää

Lokin lento
Erään niin kauniin ja viattoman vuoden 2010 elokuisen aamun jälkeen pihalle ilmestyi Blue Lagoon, joka sai idean eräästä arokyyhkybongauksesta. No, joku talvi Heikki Hirvi kävi painamassa oman taginsa altaan pohjaan runnoen pohjan säröille.
Tällä kertaa kauniin ja jopa kohtuu lämpimän heinäkuun aamuna aamupalaa syödessämme kyllä kuulimme normi "ulos on päästävä" -töminää mökistä. Töminän syy kyllä selvisi myöhemmin, kun avasimme ulko-oven. Piiperö oli saanut taiteilijakohtauksen. Eteisen mattoa koristi tuliterä taideteos. Laajennettu versio teoksesta levittyi lähes koko ruokosokeripussin määrältä ympäri mökkiä. Ahkera pimatsu sille päälle sattuessaan.
Teoksen jatkumo ja itse taiteilija
Tulipahan siivottua lattiat ihan noin niin kuin sponttaanisti ja hymyssä suin miettiessä Piiperön intoa raahata tuollaisia pusseja. Pöydälle unohtuneet kissanruokapussukat löytyvät yleensä rei'itettynä jostain päin huushollia. Kumpa se oppisi avaamaan ne hallitusti ja vieläpä kipaten ruokakippoon, niin olisi kotiväki tyytyväisempi.


Kukkulan kuningatar
Kyllähän tuon innon ulkoiluun ymmärtää. Omassa häkissä ei pääse maata nuuhkuttelemaan saatikka heinää syömään. Lisäksi heinän perässä ravaaminen on puuskuttavimpia kohokohtia. Valitettavasti lähettyville on parkkeerannut noin kahdeksan yksilön lauma valkohäntäpeuroja (nyk. kauris) ja niiden yleistyttyä on myös punkkien määrä räjähtänyt. Tämä on todettu ihan empiirisellä poimintamenetelmällä kissoista ja itsestämme.

Piiperön uusi mielenkiintoinen harrastus on television katsominen.
Haba-kissa
Smurffi-kissa
Huomaa ylläolevasta kuvasta mitä Piiperö katsoo ja varmaan mielessään naureskelee takavasemmalle hipsivälle loksuleualle.
Arvaa puutuvat kirjaimet?
Live-TV takapihalla kyllä vie voiton, jos siellä tapahtuu ruohon kasvamista jännempää.
Seplu ja säksättäjät
Loppujen lopuksi voittaja on kyllä oma pehmoinen peti.
Lepo-kissa

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Luontoilua

Kevät on - lapintiiran aikaa rannikolla
Kevääseen kuuluu perinteinen retki Porkkalan kärkeen. Tällä kertaa retkuilun aloitus tapahtui hieman normaalia myöhemmin aamuauringon ollessa jo korkealla horisontin yläpuolella.

Tyhjän taivaan tapitusta
Luotsiaseman vierestä maisema avautuu Porkkalan selälle Upinniemen jäädessä vasemmalle. Periaatteessa rantaviiva ohjaa merellä muuttavat linnut lähelle Porkkalan kärkeä ja siten niitä voi nähdä kohtuullisen läheltäkin. Hyvän muuton aikana Kärjestä nähdään kymmeniä tuhansia muuttolintuja. Käytännössä linnut lentävät kuitenkin sen verran kaukana, että kiikarit ja kaukoputki tarvitaan niin tunnistamiseen kuin laskemiseen. Tarkkailun ohessa saattaa onnistua näkemään hylkeitä ja erilaisia vesikulkuneuvoja.
Pampskattan on ulkoilualueen ulommaisin kärki ja suosittuin muutonseurantapaikka. Luotsiasema sijaitsee hieman kauempana Kärjestä, mutta on helpommin saavutettavissa, jos onnistuu löytämään pysäköintitilaa läheltä. Näiden kahden paikan välissä on yllättäen välikärjeksi nimetty paikka. Alueella on useita nuotiokatoksia, runsaasti polkuja, pysäköintialueita ja todella runsaasti vapaata rantaviivaa ihmeteltäväksi. Hyvä retkikohde vaikka telttailuun.
Puhdasta tulee - ehkä
Uudet ovet ja ikkunat tuli puhdistaa valmistus ja kuljetuspölyistä sekä samalla tehdä tarkempi laatutarkastus, jonka perusteella parantamisen varaa olisi ylättävänkin paljon. Tunnettu lausahdus on, että tekeminen on kallista. Mutta vielä kalliimpaa on pitää yllä ja korjata huonoa laatua ja mainetta.
Kodinhoitohuoneen ulko-oven ikkunasta ei saatu kunnolla läpinäkyvää vaikka kuinka jynssättiin. Piiperö pyöritteli vieressä epätoivoisena päätänsä. Eihän siitä pysty edes tinttien liikehdintää seuraamaan. Parempi onni seuraavalla kerralla ikkunoita valittaessa, vaikkakin meistä valinta oli hyvin onnistunut. Valoa tulee hyvin sisälle ja ulkoa(kaan) ei näe sisälle.
Kukkuu
Terassin seinän viereinen ylätaso on suosittu tarkkailupaikka. Sieltä pystyy hallitsemaan koko takapihan ja on hyvin piilossa potentiaalisilta saaliilta (toim.huom. tokkopa nuo edes tietäisivät mitä tehdä öttiäiselle).
Jäbä kahden tipun loukussa
Pitkäksi venähtäneen lopputalven aikana fasaani (/1) oli lähes päivittäinen vieras heittosiemenpaikalla. Varpuset kun ovat välillä niin laatutietoisia, että suurin osa siemenistä nakellaan rehvakkaalla niskan nakkeluliikkeellä isossa kaaressa ympäri pihaa. Siten on ihan hyvä, että joillekin kelpaa huonompilaatuisetkin siemenet. Kalevi odotteli tuossa vaiheessa vielä uima-altaan täyttymistä.
Perinteinen kissa nelikulmiossa
Jäbä oli otettu, kun kerrankin tuli egolle riittävän kokoinen laatikko pönötettäväksi. Kuvasta ei erotu Piiperön purukoodatut reunat. Koodaus tapahtuu normaalisti muuten nopeammin kuin Valtteri ehtii klikata Kimiä.
Mikäs öttiäinen tuo on?

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Luonnon ihmeitä

Kesäturilas, koiras
Olimme katsomassa lehmien kesälaitumella Nummi-Pusula-Lohjalla keltajalkavikloa, kun vierestä kuului epämääräistä pörinää ja kuivien heinien rapinaa. Läsnäolevien luontoihmisten avustuksella pörisijä tunnistettiin turilaaksi ja kesäturilaan ollessa vahva valistunut nimipäätelmä koppiaiselle. Havaintopaikka on varsin mielenkiintoinen, rinne kuin amfiteatteri, jossa oli ainakin edellisenä kesänä lehmiä laiduntanut, ja alhaalla päivä päivältä pienenevä tulva. Muutoinkin ympäröinyt maisema oli alueelle tyypillinen kaunis kumpuileva maalaismaisema.

Luontotarkkailija
Oviremontimme yhteydessä vaihdettiin myös terassin kohdalla oleva tuuletusikkuna. Tällä hetkellä siinä on tilapäinen virittely kissanluukulla auttaen todella paljon arkielämässä "eräiden" kulkemiseen ulos sisälle ulos sisälle ja sille välille. Välillä Jäbä Jäbästinen viettää pitkiä öitä nauttien ulkoilmaelämästä ja me rauhallisimmista aamuyön unista.

Paratiisimonarkki kiikarissa
Talomme pihapiiirissä lentelee normitirppoja kohtuu mukavasti pitäen Piiperön kiireisenä niitä vahtiessa. Siinä ohessa pitää nuuhkia paradice fly-catcher taulua. Tiedä sitten mikä taulussa kiinnostaa tai sitten se vain sattuu olemaan sopivasti kulkureitillä. Taulu tulee siirtymään vaatehuoneeseen sen valmistuttua, jotta silkimaalaus olisi vähemmän alttiina auringon valolle.
Rikki on, sarana siis.
Aamuna eräänä yksi keittiön ovista jäi kirjaimellisesti käyttäjän käteen. Ei siinä muuten mitään, mutta emme halunneet kissojen rymsteeraavan roskiksia päivän aikana. Siinä ohessa yksi ehti käydä penkomassa kaapin alusen vesiputkien läpiviennin koloista. Jäbä isona kollina ei kolosta mahtunut, onneksi, mutta yksi "eräs" kyllä otti ilon irti tilanteesta.
Välipala
Muuttotavaroita on pikkuhiljaa valunut nykyiseen asuntoomme varmistaen huushollin olevan sellaisessa puolijatkuvassa muutostilassa. Kissat ovat luonnollisesti innoissaan muutoksesta. Aina riittää uutta tutkittavaa ja kommentoitavaa.
Kissa neliössä
Ympyrätesti aikoinaan ei ollut onnistunut, mutta erilaiset suorakulmaiset tilat ovat kovaa valuuttaa. Esim. ylösalaisin oleva tuoli on aina ollut suosiossa. Niin tälläkin kertaa.
Safkan suojausta
Rakkaalla Piiperöllä on tapana puru-merkata kaikki pahvilaatikon kaltaiset suuhun sopivat ulkonemat. Esimerkiksi ruokalähetysten kannet tulevat merkatuksi melko välittömästi ja siinä ohessa pöyhittyä laatikoiden sisältö. Tässä lähetyksessä oli ruokapusseja ja ne ovat toisinaan mystisesti lähteneet rei'itykseen. Siksipä laatikot piti hetkeksi suojata ja yllättäen käden ulottuvilla ollut keittiön jakkara oli oiva väline tähän tarkoitukseen. Joku kylläkin ei ollut niin tyytyväinen ratkaisuumme.
Punkki
Variston eläintarvikekaupasta tarttui mukaan kissojen pehmokotikolo, josta ensimmäisenä kylläinen tuli mieleen punkki. Kolo on ollut suosittu kotona ja etenkin matkoilla.

torstai 23. helmikuuta 2017

Jäbä teki enkelin terassille

Lumienkeli terassilla
Tinttien virta japaninmarjakuuselta ruokinnalle ja takaisin ei jäänyt Jäbältä huomaamatta. Ulos oli päästävä. Yöllä satanut hento lumivaippa oli peittänyt osan terassista tehden siitä mitä mainioimman alustan taideteokselle. Kuvion symbolinen merkityksen hahmottaminen edellyttää erityisten arkkityyppien esotermisoitujen kvantitatiivisten suhteiden viite-eheyksillisien käsitteiden paradiksomointia. Terveiset vain Perttu Häkkiselle ja hänen termistöjen viljelylle.
Taiteilija työssään


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Mikrorami ja portimo

Aamuna eräänä nuoriso, etenkin Jäbä, oli töpinöissään. Takapihalla oli jotain tavatonta. Töpinävirta kävi kirjastosta erkkerin kautta olohuoneeseen ja takaisin samaa reittiä.
Menin seuraksi ihmettelemään aihetta ja eihän siellä mitään näkynyt. Palasin lähtökuoppiin eli jatkamaan takan "päälle laittamaista" nykytermeillä samalla katsellen päättömältä vaikuttavaa ravaamista ikkunalta toiselle. Ei siellä todellakaan mitään näkynyt vaikka kuinka sivusta tuijotin.
Mikä mikä -eläin?
Sitten yks'kaks olikin altaan pohjalle ilmestynyt jälkiä. Muistelin Crocodile Dundeen puiston hiekkaan piirtämiä Dunlop pyöränrenkaan jälkijä, mutta ei täsmännyt. Supi, juu ei käy. Tassujalkaiset linnut ovat myös poissuljettuja vaikka periaatteessa kyllä. Jyrsijät ovat hieman eri planeetalta eikä nuo ole kaiken syövien kauriiden jälkijäkään (tulkinta: tuijat olivat syömättömät) eikä cityjänötkään kelpaa. Ja mitään liikettä ei näy, jos Jäbän hörhötys jätetään pois luvusta.
Loikkiva e-korre?
Tässä vaiheessa mielenkiinto heräsi todella ja töpinöitsijät lisääntyivät kahdella. Olkkarin ikkunoista huomattiin ihan seinän vieressä varvasmerkit. Kyse on nelijalkaisesta. Orava? No joo, tuo nelijalkakuvio voisi periaatteessa sopia, mutta tuollainen tasajalka loikka ei tod Kelastista lainaten. Vahvoja kandidaatteja oli enää pari jäljellä, joiden joukkoon talvipukuinen marsupilamimpi ei kuulu.
Mikä ihmeen mikro-rami tuo sitten on?
Kandin jälkien lähellä oli myös toiset jäljet - kuin Rami-Rusakon, mutta paaaaljon pienemmät. Noiden aiheuttajaa ei koskaan saatu selville, mutta olkoon se sitten vaikkapa kolmijalkainen-evoluutio-mikrorami (µRami Evotion3 - µraevo).
µRami ja portimolla
Mitään liikettä emme kuitenkaan nähneet takapihalla vakiotintien ja kamikazemustisten lisäksi. Siksipä keskityimme aamupalan noutamiseen erkkeriin, josta voimme jatkaa takapihakyttäystä. Tuossa välissä mikrorami ja portimo olivat tsempaloineet korukuviot avoterassille.
Olin vielä olohuoneen ja hellan välissä, kun kuului legendaarinen bongarin äänenavaus - tuossa se on! Tuu äkkiä! No "se" oli jo viilettänyt sinne ja tänne ja onneksi vielä takaisin. Että olikin nätti - niin valkoinen ja se musta hännän pää.
Se kävi vielä tsekkaamassa terassin aluset ja sitten koikkelehti talon taakse pois näkyvistämme. Töihin lähtiessäni huomasin sen käyneen etuovellakin.

Mustela erminea
Nuo etupihan loikat ovat aika jännästi vuorottain oikealle-vasemmalle vinottaiset. Edellinen kohtaaminen tämän lajin kanssa taisi olla oehis bongauksen yhteydessä Myransissa, siis jo muutama vuosi aikaa.
Nähty +1
Epilogi

Alussa mainittu takan päälle laittaminen on kyllä ihan mahdollista. Kerran aikoinana Coloradon kukkuloilla käydessäni ihmettelin paikallisen majatalon takkaa, jonka palotila oli pultattu kiinni lasilevyllä.
Eipä siellä kyllä puitakaan ollut poltettavaksi eikä avotulen tekeminen siellä muutenkaan ole viranomaisten suosiossa. Takan sisuksissa valmiina oleet puutkin näyttivät hieman keinotekoisilta. Ajattelin laitoksen olevan selkeä sisustuselementti, jossa joku luonnollisen tulen kaltainen valo voisi välkkyä.
Myöhemmin ihmettelin huoneen seisässä olevaa katkasijaa, se ja muut katkasijat olivat siellä asetettu laidastaan vastoin perinteistä suomalaista asennustapaa. Pitihän katkasijalle yrittää löytää joku tarkoitus ja rohkeasti naksautin sen alas olettaen jotain tapahtuvan jossain. Ei niin mitään missään. Naksautin klipun takaisin ylös, ei edelleenkään mitään missään. Naksautin vielä varmuuden vuoksi alas ja katselin ympärilleni josko huoneessa olisi joku vihje. No eipä ollut. Naksautin takaisin ylös ja kuten kotona on opetettu "katkasijoilla ei leikitä", siispä vielä kerta kiellon päälle. Voihan vetelä, Vartiaista lainatakseni, takka jysähti tai siltä se ainakin kuulosti hiljaisuuden keskellä. Laite olikin kaasutakka ja sen syttyminen otti aikansa ja naksutteluillani onnistuin saamana hieman enemmän posauteltavaa. Olihan se kieltämättä ihan siistiä illan pimeydessä istuskella ja katsella kaasutakan loimussa horisontissa siintäviä Rocky Mountainin +4km kukkuloita.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupuuta rakennettiin


Mestari työssään
Jälleen on se aika vuodesta, jolloin pihkapuu vedetään ovesta sisälle tuomaan vienon muistutuksen elävästä elämästä tuolla seinien ulkopuolella.
Kuusipuu, omasta metsästä. Yes.
Ennen kuin pääsimme levittelemään muuttolaatikoissa lymyilleitä palleroita, nauhoja, pötkylöitä ja muita pling-pling juttuja pihkapuuhun, haimme sen muutaman mutkan kautta takapihallemme, missä se oli tovin oravien ja muiden elävien ihmeteltävänä. Varsinainen siirto sisälle tapahtui kahdessa vaiheessa välittömästi plussakelien uhatessa. Lievällä väkivallalla saimme revittyä latvaosan terasille. Itse siirryttiin tässä vaiheessa sisätiloihin pohtimaan puun sisälle tuomisen taktiikkaa strategian toteuttamiseksi. Samalla kissat menivät vuorostaan ulos varmistamaan pihkapuun aitouden. Kuviin ei onnistuttu tallentamaan miten Jäbä könysi puun keskellä ikionnellisena. Voi sitä möyrimisen iloa.
Pssst, vettä, vettä puu tarvitsee.
Yllättävän vähän neulasiaan pudotteleva metalliseen valutuotteeseen istutettu metsän kasvatti katteja kiinnosti. Hyvin lyhyen tovin jälkeen se oli jo "tuttu juttu" ja päivärutiinit jatkuivat niin kuin mitään uutta ei olisi ilmestynyt talouteemme. Ainoa huomattu hupi on kulkea pyrstö pystyssä kuusen alta varmistaen neulasten a) putoaminen b) leviämisen tehokkaasti ympäri taloa. Jalkapohjaa akupuntuoiva tuore kuusen neulanen aamun ensiaskeleilla on mitä parhainta unisen mielen terapiaa.
Piiperö palloa hienosäätämässä