torstai 23. helmikuuta 2017

Jäbä teki enkelin terassille

Lumienkeli terassilla
Tinttien virta japaninmarjakuuselta ruokinnalle ja takaisin ei jäänyt Jäbältä huomaamatta. Ulos oli päästävä. Yöllä satanut hento lumivaippa oli peittänyt osan terassista tehden siitä mitä mainioimman alustan taideteokselle. Kuvion symbolinen merkityksen hahmottaminen edellyttää erityisten arkkityyppien esotermisoitujen kvantitatiivisten suhteiden viite-eheyksillisien käsitteiden paradiksomointia. Terveiset vain Perttu Häkkiselle ja hänen termistöjen viljelylle.
Taiteilija työssään


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Mikrorami ja portimo

Aamuna eräänä nuoriso, etenkin Jäbä, oli töpinöissään. Takapihalla oli jotain tavatonta. Töpinävirta kävi kirjastosta erkkerin kautta olohuoneeseen ja takaisin samaa reittiä.
Menin seuraksi ihmettelemään aihetta ja eihän siellä mitään näkynyt. Palasin lähtökuoppiin eli jatkamaan takan "päälle laittamaista" nykytermeillä samalla katsellen päättömältä vaikuttavaa ravaamista ikkunalta toiselle. Ei siellä todellakaan mitään näkynyt vaikka kuinka sivusta tuijotin.
Mikä mikä -eläin?
Sitten yks'kaks olikin altaan pohjalle ilmestynyt jälkiä. Muistelin Crocodile Dundeen puiston hiekkaan piirtämiä Dunlop pyöränrenkaan jälkijä, mutta ei täsmännyt. Supi, juu ei käy. Tassujalkaiset linnut ovat myös poissuljettuja vaikka periaatteessa kyllä. Jyrsijät ovat hieman eri planeetalta eikä nuo ole kaiken syövien kauriiden jälkijäkään (tulkinta: tuijat olivat syömättömät) eikä cityjänötkään kelpaa. Ja mitään liikettä ei näy, jos Jäbän hörhötys jätetään pois luvusta.
Loikkiva e-korre?
Tässä vaiheessa mielenkiinto heräsi todella ja töpinöitsijät lisääntyivät kahdella. Olkkarin ikkunoista huomattiin ihan seinän vieressä varvasmerkit. Kyse on nelijalkaisesta. Orava? No joo, tuo nelijalkakuvio voisi periaatteessa sopia, mutta tuollainen tasajalka loikka ei tod Kelastista lainaten. Vahvoja kandidaatteja oli enää pari jäljellä, joiden joukkoon talvipukuinen marsupilamimpi ei kuulu.
Mikä ihmeen mikro-rami tuo sitten on?
Kandin jälkien lähellä oli myös toiset jäljet - kuin Rami-Rusakon, mutta paaaaljon pienemmät. Noiden aiheuttajaa ei koskaan saatu selville, mutta olkoon se sitten vaikkapa kolmijalkainen-evoluutio-mikrorami (µRami Evotion3 - µraevo).
µRami ja portimolla
Mitään liikettä emme kuitenkaan nähneet takapihalla vakiotintien ja kamikazemustisten lisäksi. Siksipä keskityimme aamupalan noutamiseen erkkeriin, josta voimme jatkaa takapihakyttäystä. Tuossa välissä mikrorami ja portimo olivat tsempaloineet korukuviot avoterassille.
Olin vielä olohuoneen ja hellan välissä, kun kuului legendaarinen bongarin äänenavaus - tuossa se on! Tuu äkkiä! No "se" oli jo viilettänyt sinne ja tänne ja onneksi vielä takaisin. Että olikin nätti - niin valkoinen ja se musta hännän pää.
Se kävi vielä tsekkaamassa terassin aluset ja sitten koikkelehti talon taakse pois näkyvistämme. Töihin lähtiessäni huomasin sen käyneen etuovellakin.

Mustela erminea
Nuo etupihan loikat ovat aika jännästi vuorottain oikealle-vasemmalle vinottaiset. Edellinen kohtaaminen tämän lajin kanssa taisi olla oehis bongauksen yhteydessä Myransissa, siis jo muutama vuosi aikaa.
Nähty +1
Epilogi

Alussa mainittu takan päälle laittaminen on kyllä ihan mahdollista. Kerran aikoinana Coloradon kukkuloilla käydessäni ihmettelin paikallisen majatalon takkaa, jonka palotila oli pultattu kiinni lasilevyllä.
Eipä siellä kyllä puitakaan ollut poltettavaksi eikä avotulen tekeminen siellä muutenkaan ole viranomaisten suosiossa. Takan sisuksissa valmiina oleet puutkin näyttivät hieman keinotekoisilta. Ajattelin laitoksen olevan selkeä sisustuselementti, jossa joku luonnollisen tulen kaltainen valo voisi välkkyä.
Myöhemmin ihmettelin huoneen seisässä olevaa katkasijaa, se ja muut katkasijat olivat siellä asetettu laidastaan vastoin perinteistä suomalaista asennustapaa. Pitihän katkasijalle yrittää löytää joku tarkoitus ja rohkeasti naksautin sen alas olettaen jotain tapahtuvan jossain. Ei niin mitään missään. Naksautin klipun takaisin ylös, ei edelleenkään mitään missään. Naksautin vielä varmuuden vuoksi alas ja katselin ympärilleni josko huoneessa olisi joku vihje. No eipä ollut. Naksautin takaisin ylös ja kuten kotona on opetettu "katkasijoilla ei leikitä", siispä vielä kerta kiellon päälle. Voihan vetelä, Vartiaista lainatakseni, takka jysähti tai siltä se ainakin kuulosti hiljaisuuden keskellä. Laite olikin kaasutakka ja sen syttyminen otti aikansa ja naksutteluillani onnistuin saamana hieman enemmän posauteltavaa. Olihan se kieltämättä ihan siistiä illan pimeydessä istuskella ja katsella kaasutakan loimussa horisontissa siintäviä Rocky Mountainin +4km kukkuloita.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulupuuta rakennettiin


Mestari työssään
Jälleen on se aika vuodesta, jolloin pihkapuu vedetään ovesta sisälle tuomaan vienon muistutuksen elävästä elämästä tuolla seinien ulkopuolella.
Kuusipuu, omasta metsästä. Yes.
Ennen kuin pääsimme levittelemään muuttolaatikoissa lymyilleitä palleroita, nauhoja, pötkylöitä ja muita pling-pling juttuja pihkapuuhun, haimme sen muutaman mutkan kautta takapihallemme, missä se oli tovin oravien ja muiden elävien ihmeteltävänä. Varsinainen siirto sisälle tapahtui kahdessa vaiheessa välittömästi plussakelien uhatessa. Lievällä väkivallalla saimme revittyä latvaosan terasille. Itse siirryttiin tässä vaiheessa sisätiloihin pohtimaan puun sisälle tuomisen taktiikkaa strategian toteuttamiseksi. Samalla kissat menivät vuorostaan ulos varmistamaan pihkapuun aitouden. Kuviin ei onnistuttu tallentamaan miten Jäbä könysi puun keskellä ikionnellisena. Voi sitä möyrimisen iloa.
Pssst, vettä, vettä puu tarvitsee.
Yllättävän vähän neulasiaan pudotteleva metalliseen valutuotteeseen istutettu metsän kasvatti katteja kiinnosti. Hyvin lyhyen tovin jälkeen se oli jo "tuttu juttu" ja päivärutiinit jatkuivat niin kuin mitään uutta ei olisi ilmestynyt talouteemme. Ainoa huomattu hupi on kulkea pyrstö pystyssä kuusen alta varmistaen neulasten a) putoaminen b) leviämisen tehokkaasti ympäri taloa. Jalkapohjaa akupuntuoiva tuore kuusen neulanen aamun ensiaskeleilla on mitä parhainta unisen mielen terapiaa.
Piiperö palloa hienosäätämässä

perjantai 2. joulukuuta 2016

Perinteinen syysjuhla



Formulaonnettomuus - Ferrari vs Williams
Tänä vuonna vietimme perinteistä syysjuhlaamme lähes kuukauden normaalia myöhemmin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tänä vuonna pidimme juhlat uudessa kodissamme. Muuttoa tehdessämme löysimme muutaman menneiden vuosien aarteen - autoradan ja aidon darts taulun opiskeluajoilta. Etenkin tikkaa ei ollut tullut heitettyä sitten niiden aikojen, joten taulun saaminen seinälle ja tikkojen hankinta herätti monia muistoja niiltä ajoilta.

Omatekoiset marjapiiraat
Erilaisia ruokia kokeilemme etukäteen ja sitten viimehetkillä yritämme muistella miten eri kokeilut sopisivat yhteen. Listan valmistuttua marssimme Ison-Omenan %-liikkeeseen hakemaan Timolta suositukset - toimii!

Jäbän mielipide Whoopies kekseistä - saa tulkita ilmettä
Ruoat pyritään tekemään edellisinä päivinä, jotta varsinaisena päivänä ei jää kuin "pakko-onnistua-kerralla" ruokien tekeminen. Hyvin nekin ovat onnistuneet.

Siili
Perinteisiin kuuluu, että siili luo piikkinsä alkuillasta. Näin kävi tänäkin vuonna. Piikit siis tikut laitettiin paperikassiin odottamaan polttamista. Tietysti Jäbän piti mennä yöllä nuuhkimaan kassia kantokahvojen välistä ja sen jälkeen juosta Taikaviittana ympäri kirjastoa levitellen tikut ympäri lattiaa. Hupinsa kullakin.

Nigel Mansell vs Piiperö
Tikkakisa oli tiukkaa joukkuetaistoa. Niin oli myös rata-autoilu. Vieraiden lähdettyä ajelimme muutaman kierroksen nähdäksemme miten kissat reagoivat autoihin. Alkuihmettelyjen jälkeen tassua laitettiin varovasti radalle ja välillä persvillat pysäyttivät varsin tehokkaasti hurjastelun.

Ferrari ulkona
Tycon autot ovat varsin herkkiä lentämään radalta, etenkin kun toinen kuljettaja nostaa sormensa pois ajokahvalta. Maltti on valttia, hurjastelijalla on tapana poistualopulta kesken kurvin tangentin suuntaan.

Uhkarohkea katsoja suoraan lentolinjalla
Piiperöllä on (siis rata on edelleen käytössä) tapana parkkeerata kahden mutkan risteykseen vahtimaan ajoja. Hidastelijalle annetaan tassulla hieman vauhtia ja kiertoradalle lentänyttä autoa taputellaan ihan suoralla luuvitosella.

Rankat huvit vaativat kunnon levon
Nuorisolle otti kunnon päälle juhlia edeltäneet päivät ja itse juhlapäiväkin - kun piti olla mukana eikä malttanut nukkua normaalisti. Rankat huvit vaatii rankat levot.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Faijan geeniperimää

Lumihamsteri
Jep, kuvassa ei ole murmeli eikä hamsteri, vaan ihan aito talvipukuinen 1/ somppu. Kuten edellisessä postauksessa tuli mainittua Jäbän eli Lumistisen into hinkata kainalokarvoillaan pation lumi"kinoksiin". Runsaat kainalokarvat ovat varsin selkeästi perintö faijalta.
Yllä olevassa kuvassa näkyy hyvin pitkäkainalokarvaisuuden seuraus. Vaikkakin yllättävän vähän poikuli tällä kertaa sai kerättyä lumipalloja sisälle tuotavaksi. Suurin osa palleroista tuli, kun piti putsata lumet oven alta.
Talkkari duunissa - lumet pois ovenraosta
Lumipalleroiden keräämistä häiritisivät ohilentelevät tintit ja muut siivekkäät, jotka syövät viimeisiä punaisia marjoja kuusenkaltaisesta monivuotisesta perennasta. Siipiveikot olivat etupäässä paikallisia sini- ja talitiaisia, mutta myös vakiomustiksia ja se yksi nokkanisse. Siinähän sitä seurattavaa riittää.
Mikä tirppa?
Lumipalloja emme halunneet nestemäisessä muodossa lattioille, joten harja kutsui. Harjaus itsessään ei ole niintä suurimpia suosikkeja, mutta nuoriso on varsin oppivaista ja Cosman snakit edesauttavat kummasti, niin aika montaa juttua siedetään.
Olisiko vielä pari snakiä?
Piiperöllä on omat juttunsa. Vaikkakin kyllä sekin on yllättävän innokkaasti käynyt terassilla mennyttä lunta ja kylmyyttä/viileyttä ihmettelemässä.
Tältä siis maailma näyttäisi katseltuna Down Under

perjantai 11. marraskuuta 2016

Lumistinen

Lumi jäi maahan yllättäen heti ensiyrittämällä. Vaikkakin ennusteissa antinegatiiviset C-asteet ovat vahvasti ehdolla tulevalla viikolla. Aika näyttää muuttuuko maisema perimarraskuiseksi.
Jäbästinen aluksi hieman arkaili lumen kanssa. Olihan se pitkästä aikaa outo elementti ja sitä oli terassilla niiiin vähän.
Alkulumi
Ensimmäinen valkoinen kerros oli varsin märkää mössöä. Ei se Jäbästisen, siis lumistisen, ulkoilua haitannut. Tilanne muuttui merkittävästi, kun avoimelta mereltä työntyi sisämaahan kivasti kosteaa ilmaa, mikä tippui maahan yhä paksummaksi lumikerrokseksi. Samalla lämpötila laski kunnolla pakkaselle, joten siinähän on meidän lumileopardin kaukaisen sukulaisen hyvä temmeltää.
Pienten tassujen töpinää...
Kuvan oikeassa alareunassa näkyvät muutamat jarrutusjäljet ovat äkillisesti syntyneen varpaiden kutiamisreaktion aiheuttaman höhö-kiihdytyksen tuotosta. Jostain syystä nämä erilaiset yleisöön uppoavat höhö-tapahtumat alkavat asettamalla pitkät kainalokarvat tiukasti lumeen kiinni, etuviistoon harottavien etutassujen rumpusoololla, selkäkarvojen nytkähtelyillä ja lähes mielipuolisesti loikkelehtivalla liikkeellelähdöllä.
Kyllä tuollainen tuo kummasti iloa arkiseen aherrukseen.
Aamuauringon ensisäteet
Tänään olikin pitkästä aikaa aurinkoinen päivä. Siitä olikin ilo nauttia. Ei juurikaan tuulta ja niin sininen taivas sekä vielä puhdas lumi.
Sinitaivas
Piiperöhän ei kirsuansa pihalle pistänyt, kun tarjolla oli vihdoinkin takaisin tullut vanha tuttu lepotuoli ja kun aurinkokin loi siihen hennon lämpöisiä säteitänsä.
Piiperö 225 astetta mutkalla

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kesääkö vielä jäljellä - terassilla


On kesää vielä jäljellä - vaikkei juuri nyt ikkunasta katsottuna siltä näytä, mutta kyllä sekä kuvina että muistoina.
Loppukesän auringonlaskun kauneutta
Kesä oli ja meni ja jäi ihmettelemään miten yhden kissoille soveltuvan terassin rakentaminen voi kestää koko kesän eikä ole vieläkään valmis. Sen verran valmiiksi se saatiin, että katit voidaan päästää ovesta ulos ulkoilemaan. Oma kulkuväylä rakennetaan seuraavaksi, kun vain ehditään. Oviulkoilussa on vain se huono puoli, että ovea saa olla avaamassa tuon tuosta eikä siitä portsari saa lantin latia, ei edes Oivan.
Ensiulkoilu
Ennen ulkoilumahdollisuutta Jäbästisellä pyrki olemaan erilaisia turhaumia. Siinä ohessa oli lisäksi mielenkiintoinen jakso, kun hän päätti ryhtyä vesikuurille. Syytä tuohon ei koskaan saatu selville, mutta siinä meni mukavasti muutama viikko aktiivisessa ruokkimisessa.
Jäbän paluu huollosta
Jakson seurauksena Jäbälle ei enää Nutri+ kelvannut, vaikka innolla tuli sitä ottamaan. Jostain ihmeen syystä hän halusi hahmottaa lisäravinne = spruutta = sotatut poskivillat, siis otti ritolat.
Loppujen lopuksi ihan hyvin selvittiin, kun Jäbän luonne on niin pehmo ja lutunen.
Jäbä Nutri+ kauluksineen
Siis se terassi. Piiperö tajusi heti seinän vierustalla ylhäällä olevan taso, jonne voi päästä itäpäädyn tasolta. Tämä ei meitä yllättänyt, on se sen verran oivaltava yksilö.
Hahaa, ylätaso, sinne siis
Edellisen asnunnon terassiin verrattuna etureunan taso toteutettiin käänteisenä, eli taso on pylvään ja verkon välissä. Tämä mahdollisti sen, että katit ovat terassioven "ulkopuolella" ja siten eivät välttämättä heti ensimmäisenä ryntäämässä ulos. Ihan onnistunut virittely.
Ulkoneva pylväskierto
Häkin verkkomateriaali on perinteistä minkkiverkkoa, eli kestää pari somalia. Valitettavasti vain verkon laatu on aiempaan verrattuna surkeaa - langat eivät ole suorassakulmassa ja joukossa oli muutama katkennut lanka. Hinta tietysti on säilynyt entisellään korotettuna inflaatiolla.
Väijynurkkaus
Vesiaiheen viereiseen nurkkaan ollaan hahmoteltu väijynurkkausta. Hahmottelimme tilaa muutamalla ylijäämälaudan palalla. Jotta ymmärsimme tilan rajallisuuden, katit demosivat "rajatun" suhdetta heidän kokoonsa.
Juu, fleesi on kiva lisä
Eihän kissat voi kylmällä lattialla olla, pitihän niille laittaa pehmikettä. Syksy oli onneksi hyvin vähäsateinen, joten peitto voi olla alustana ilman murhetta kastumisesta. Kuvassa näkyy viherpuska, jonka tarkoituksena on tarjota linnuille hieman suojaa kyvyllä käymiseksi. Onnistunut tarkoitus.
Nokkavarpunen






Katit päivystävät itäisessä päädyssä, koska sen lähettyvillä on joku ulkomaisen kuusen kaltainen kasvi, joka vuoraa kesällä kehittämänsä siemenet syksyllä punertuvalla "hedelmälihalla". Puskassa viihtyvät niin oravat, rastaat kuin yllä olevan kuvan nokkanissekin.
Piiperön loikka ylätasoille
Jäbän kävelynäyte
Vesiaiheen puoleiselle tasolle katit eivät (onneksi) uskalla hypätä, joten siellä käynnit ovat ns. hallittuja nostoja tyyliin "nostakaa Tarzan puuhun, kuvaus alkaa". Kun joskus ensi vuonna saamme väijynurkkauksen tehtyä, niin kulkeminen tasolle pitäisi onnistua.
Kaskas, ruoho kasvaa edelleen

Aah, ilta-aurinkoa!
Stadin pimatsu, eli Piiperö, nauttii ilmojen viilettyä enemmän sisällä olosta ja viimeisistä auringon säteistä.
Takan lämpökään ei ole pahitteeksi.
Pimatsu
Yksi kaunis päivä huomattiin Piiperön pikkuveljien blogista, että he ovat lähdössä kauas pois. Kun tämän viestin kerroimme Piiperölle, niin sehän pisti samantien Jäbästisen ihan kokonelsonilla ketoon. Olisi varmaan pitänyt lähestyä hieman varovaisemmin aihetta.
(toim.huom. ei julkistettavaa tekstiä)
Toivottavasti pikkuveikoilla reissu menee hyvin ja tulee roppakaupalla kokemusta köpötellä tassut ylöspäin ja viettää Joulua kesällä.

Rakentelu jatkuu...